Alkuun 1 3

Kalevala kirja netissä

Jakso 2 - Kyllikkikö kylänkävijä?

Astui sisälle taloonsa vaimoaan silmiinsä tavoitellen. "Ei ole Kyllikki vielä herännyt," kertoi äitinsä, jo iäkkäänoloinen laiha nainen taikinakulhon äärellä. Tuvan nurkassa hohki leivinuuni kuumana. "Aitassa on nukkumassa. Tuli vastaa aamuvarhaisella takaisin kun oli viime yönä kylillä käymässä." Jatkoi äiti leipomistaan aavistamatta sanojensa vaikutusta.

"Kylillä?" ärähti Lemminkäinen ihmeissään. "Mitä sinä oikein puhut. Ei Kyllikki kylillä käy!" Oli miehen kasvoille noussut nopeasti synkkä ilme.

Jauhoisine käsineen äiti pyöräytteli taikinasta taitavasti rukihisen uuniin pantavaksi. "Sisarensa oli ollut Viroon matkalla miehelään ja pahastikin oli sairastunut. Kyllikki meni hänen luokseen. Siellä oli..." yritti hän jatkaa kun Lemminkäinen kivahti: "Mokomakin akka!" Pudotti vihastuneena konttinsa lattiaan ja ryntäsi ulos tuvasta.

"No mitä se nyt tuolla lailla..." lausahti äiti jääden ihmettelemään poikansa käytöstä.

Tempaisi Lemminkäinen aitan oven auki. "Missä sinä akka oikein olet ollut!" mies karjaisi ja jatkoi itse vastausta kuulematta: "Kylillä! Kylillä sinä juokset, kun mies on henkensä kaupalla särvintä suuhun hakemassa! Vaikka pyhän puun alla valasi vannoit ja lupasit jättää kylän käymiset sikseen! Sinä lupasit!" Lemminkäinen lähestyi uhkaavasti.

Unestaan äkisti herätetty Kyllikki katseli ihmeissään miestään. "Sisartani olin katsomassa... jäin hoitamaan kun..." hän yritti epäselvästi sopertaa saamatta kuitenkaan sen enempää suunvuoroa.

"Vai sisartasi! Ja minunko pitäisi tuota uskoa!" karjui Lemminkäinen. "Miehissä sinä olet käynyt. Niillä olet itsesi astuttanut kuin ahoa käyvä nauta. Kylän sonnit ovat sinua käyneet!" Mustasukkainen mies asteli aitassa edes takaisin syytäen suustaan kiivaita sanoja. Puristeli vihaisena suuria nyrkkejään kuin aikoisi samantien Kyllikkiin käsiksi käydä.

"Tämänkö takia minä sinut Saaresta noudin ja kotini toin! Mitä!" Työnsi mies vihaiset kasvonsa aivan vaimonsa kasvojen eteen. Niin lähelle, että toinen haistoi miehen raskaan hengityksen ja saattoi suorastaan kuulla tämän kiihtyneet sydämenlyönnit. "Olen sinulle koruja antanut ja ruuassa pitänyt, ja näin sinä minua kiität. Sanasi rikkomalla! Sinä olet samanlainen kelvoton akka kuin paksuna käyvät kylän piiat, joita ne sonnit ovat köyrineet!"

Jo sai Kylliksi tarpeekseen. Hän hypähti ylös vuoteeltaan. Olivat unenrippeet ehtineet kadota eikä hän miestään pelännyt. "Minä en kylän kolleista piittaa", hän vastasi yhtä kiukkuisena kuin Lemminkäinenkin. "Eivätkä ne ole yhtään sen kummempia sonneja kuin sinä itsekään. Olen kuullut sen riittävän monesta suusta. Sinulla on aivan riittävästi selittämistä omissa juoksuissasi! Vaikka samaisena kesäyönä omin sanoin vannoit muista naisista luopuvasi!

Sinä olet valapatto. En minä!" Hento nainen seisoi Lemminkäisen edessä kuluneessa palttinaisessa paidassaan. Puristellen nyrkkejään hänkin.

Valapatto! Lemminkäinen vallan hölmistyi ja pysähtyi niille jalansijoilleen. Kyllikki ei ollut koskaan ennen sanonut hänelle vastaan. Ja nyt hän löi vastoin kasvoja! Hänkö muka valapatto! Sonni! Olihan hän toki naisissa käynyt, mutta se oli eri asia. Eikä se Kyllikille kuulunut.

Aittaan astuessaan oli aikonut naistaan kunnolla kurittaa, mutta nyt ei saanut edes sanaa suustaan. Ei kerta kaikkiaan tiennyt, mitä olisi tälle sanonut. Hetken aikaa mies vain puserteli isoja kouriaan ja tuijotti vaimoaan vihaisesti puhisten.

Sanaakaan sanomatta hän käänsi tälle selkänsä ja poistui samantien aitasta. Tämän saisi Kyllikki vielä maksaa!

Tupaan palattuaan hän yhä vihaisena tiuskahti äidilleen: "Äiti! Pese paras paitani käärmeen mustissa mujuissa. Minä lähden nyt Pohjolaan."

Ei Lemminkäisen katkeruus pelkästään Kyllikin yöpymisistä johtunut. Oli mies jo jonkin aikaa tuntenut olonsa tympääntyneeksi tasaisessa kotielämässään ja halunnut vaihtelua. Kaipasi nuoruutensa raisua menoa vierailla mailla, jota joskus oli harrastanut miekkakin kädessä. Oli vallan innostunut, kun Tiera oli kalamatkalla kertonut kuulleensa Pohjolan akan tyttäristä. Olivat kukkapäät kuulemma ylen viehkoja tummine kutreineen ja vaaleine ihoineen. Nuoria neitoja miehen mieli halaji.