Ammattikouluja kehitysmaihin

Perustetaan kehitysmaihin rajallinen määrä minikokoisia ammattikouluja tulevia maahanmuuttajia varten. Koulutus hoidetaan suomalaisten opettajien toimesta suomalaisilla kriteereillä.

Ammattikouluista vientituotteita

Suomalaiset osaavat koulutuksen ja voimme kouluttaa tulevat maahanmuuttajat valmiiksi jo ennen maahanmuuttoa.

Perustetaan kehitysmaihin rajallinen määrä minikokoisia ammattikouluja, jota hoidetaan suomalaisten opettajien toimesta suomalaisilla kriteereillä. Tarvittaessa rakennuksia ja opetusmateriaalia myöten. Oppitunteihin lisätään riittävä määrä suomenkielen opintoja tavoitteella, että ammattiin valmistuttuaan he tulisivat auttavasti toimeen myös suomeksi.

Kielitaito ja suomalainen päästötodistus madaltaisivat maahanmuuton ongelmia merkittävästi verrattuna nykyiseen tilanteeseen, jossa iso osa maahanmuuttajista ei omaa kielitaitoa eikä ammatillista pätevyyttä. Parhaimmillaan yritykset voisivat palkata nuoria suoraan kehitysmaasta ja tuoda Suomeen toimivia työporukoita. Suomen ammatillisella aikuiskoulutusjärjestelmällä on osaamista tässä asiassa.

Osa ammatillisen koulutuksen saaneista nuorista pysyisi kotimaassaan. He kasvattaisivat oman kotimaansa osaamisen tasoa.

Tässä mallissa yhdistyvät suomalainen koulutusosaaminen, kehitysapu ja maahanmuuttopolitiikka. Lisäksi sosiaalisten ongelmien määrä vähenisi radikaalisti.

Nykyjärjestelmän ongelmia

Suomi pärjää koulutuksen ansiosta ja maahanmuuttajien ammatillinen valmius on pääosin Suomeen sopimaton ja kielitaito puuttuu tyystin. Nykyinen maahanmuuttopolitiikka pohjautuu suomalaisten päättäjien avuttomuuteen ja rakentaa sosiaalisia ongelmia sekä kasvattaa maahanmuuton vastustusta.

Kehitysavussa on jouduttu toteamaan että rahan kantaminen kehitysmaihin on pohjaton kaivo joka ei saa kehitystä liikkeelle.

Suomen vahvuudet

Suomen peruskoulutusjärjestelmä on hyvä. Tavallisen ihmisen tavallisen koulutuksen me osaamme muita paremmin. Kun halutaan tuloksia, niin kannattaa rakentaa sen varaan, mitä osataan.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran 12.2.2010 HS:n keskustelupalstalla

26.2.2010