Kymmenkunta seikkaa, jotka historiaan perehtyvän kannattaa ottaa huomioon. Erityisesti sotien poliittiseen historiaan perehtyvälle ankara lähdekritiikki on elintärkeää.
Skandaali myy
Sanomalehden tärkein tehtävä on tienata rahaa ja lööppien tärkein tehtävä on houkutella ihmisiä ostamaan. Viihteellisyys painottuu yhä enemmän informaation välittämisen rinnalla. Rehellisyys on hieman vanhanaikainen käsite maineen ja rahan hankkimisen rinnalla, niin julkisessa sanassa kuin akateemisessa maailmassakin.
Ida Suolahti väitteli tohtoriksi otsikolla "Yhteinen vihollinen, yhteinen etu". Helsingin Sanomat otsikoi: "Uusi tutkimus: Suomi luovutti oma-aloitteisesti natseille 520 vankia - kaikki ammuttiin ilmeisesti heti" Ja saman omistajan Iltasanomat otsikoi: "Tutkimus: Suomi luovutti natsi-Saksalle 520 vankia - kaikki tapettiin heti" Väitöskirjassa lukee sivulla 346: "Lähteiden puutteessa täyttä varmuutta sotavankien kohtalosta saksalaisille luovuttamisen jälkeen on siis mahdotonta saada." – Skandaali myy aina, kun joku on valmis siitä maksamaan.
Voittajien historia
Pääsääntöisesti voittaja kirjoittaa historian. Silloinkin, kun tavoitteena on tapahtumien rehellinen kuvaaminen, näkökulma on lähtökohtaisesti yksipuolinen, ja johtaa vääjäämättä virheelliseen lopputulokseen. Asioiden painotus yhdestä näkökulmasta tasapuolisesti on jo teoreettisestikin mahdotonta. Lisäksi intohimoja herättävissä asioissa kirjoittajilla on taipumus korostaa oman puolensa oikeassa olemista ja vastapuolen väärässä olemista. Vajavainen näkökulma koskee niin voittajia kuin hävinneitäkin.
Käytiinkö Suomessa 1918 Vapaussota vaiko Luokkasota? Vai oliko se osa Venäjän vallankumousta? Vaiko kansalaissota, sisällissota, punakapina, veljessota...
Sodan ensimmäinen uhri on totuus
Tämä ajatus lienee perua jo antiikin Kreikasta ellei vanhasta Kiinasta. Sodassa jokainen pyrkii edistämään omaa asiaansa ja jos totuudesta poikkeaminen auttaa sitä, niin totuudesta tulee uhri. Tämä koskee sekä sotaa, että sodan jälkeistä aikaa.
Saksalaisen sukellusveneen torpedoitua Lusitanian 1915, sitä pidettiin länsivalloissa raakalaismaisena siviilien murhaamisena ja upotuksella oli suuri merkitys USA:n sotaan liittymisessä. Kuitenkin laivassa oli 4 miljoonaa kiväärinpatruunaa, mikä teki siitä kansainvälisten sopimusten mukaisen sotilaallisen kohteen. Elikkä matkustajia käytettiin ihmiskilpinä. Iso-Britannian ja USA:n hallinto vaikenivat asiasta myös sotien jälkeen. Hylkyä tutkineet sukeltajat paljastivat länsivaltain huijauksen vasta 2008.
Sodassa jokainen on omalla puolellaan
Sodassa jokainen valtio on omalla puolellaan. Hallitukset ajavat ainoastaan omien maittensa etuja. Toisten valtioitten kanssa voi olla yhteisiä intressejä, mutta ei ystävyyttä. Päätöksenteko perustuu vain ja ainoastaan omaan etuun. Demokratia, ihmisoikeudet, sopimukset ja muut vastaavat jäävät toiseksi valtion edun rinnalla. Yhteinen intressi = järkiavioliitto.
USA:lla ja Neuvostoliitolla oli Toisen maailmasodan aikana yhteinen vihollinen, Saksa. Eikä amerikkalaisia estänyt se, että Stalinin terrori oli yhtä julmaa kuin Hitlerinkin. Pian sodan jälkeen ne mielsivät toisensa vihollisikseen. Suomen ja Saksan suhde oli vastaavanlainen.
Pienet valtiot
Valtion arvo toisen valtion silmissä on siitä saatava hyöty. Väkiluku korreloi armeijan suuruuden kanssa, teollisuuden kapasiteetti puolestaan asevoimien vahvuuden kanssa. Tieteen taso määrittää aseiden laadun. Pienet maat ovat mitättömiä shakkipelin sotilaita ja sotilaan uhraaminen on normaalia strategiaa.
Pian talvisodan jälkeen, 7.4.1940, Iso-Britannian Taloudellisen sodankäynnin ministeriö (MEW) lähetti Charles Hambron Suomeen ehdottamaan saksanvastaiseen kauppasaartoon liittymistä. Suomi oli tähän erittäin halukas, sillä pääministeri Ryti vastasi myöntävästi heti seuraavana päivänä. Saksa kuitenkin aloitti Norjan miehityksen ja Iso-Britannia asetti myös Suomen 18.4.1940 merisaartoon katkaisten Suomen kaupankäynnin mm USA:han. Brittien politiikka kääntyi 180 astetta vain 11 päivän kuluttua.
Hallitukset vs kansat
Hallitukset ja kansat voivat olla täysin eri mieltä kansainvälisestä konfliktista. Tämä koskee sekä demokratioita että diktatuureja. Tavalliset kansalaiset reagoivat asioihin tunnepohjaisesti ottaen huomioon myös omat eettiset arvonsa. Heillä on joistain kansoista myönteinen ja toisista kielteinen mielikuva. Hallitukset sen sijaan toimivat kylmän laskelmoidusti arvioiden jostain konfliktista itselleen koituvan hyödyn tai vahingon määrää.
Talvisodan aikana tavalliset britit kommunisteja myöten olivat Suomen puolella, mutta ulkoministeri Halifax lausui sotakabinetissa joulukuussa 1939, että hän ei kannattanut politiikkaa, joka etäännyttäisi Iso-Britanniaa Neuvostoliitosta.
Tieto on aina vajavaista
Päätöksiä tehdään aina virheellisen tiedon perusteella. Kenelläkään ei ole kattavaa tietoa päätöksenteon hetkellä vallitsevasta tilanteesta, saatikka siitä, mitä joillain toisilla valtiohohtajilla on mielessään. Vanhanaikainen historiantutkija yrittää ymmärtää, mitä 100 vuotta sitten tiedettiin ja mitä ei tiedetty. Moderni sukupolvi "vetää mutkat suoriksi".
Ennen Puolan operaatiota Hitler oletti lännen reagoivan Saksan hyökkäykseen yhtä flegmaattisesti kuin Tshekkoslovakiankin kohdalla: "Kuka aloittaisi sodan Gdanskin takia?" hänen sanotaan tuhahtaneen.
Suuruusluokka
Mikä on minkäkin asian suuruusluokka ja merkitys? Lööpeissä käytettyjen kirjainten koko ei korreloi asian merkityksen kanssa. On olemassa ASIOITA, Asioita, asioita, sekä myös "asioita".
Julkisuudessa on esiintynyt saksalaisten käyttämä metamfetamiini Pervitin ja reippaimmat ovat väittäneen sotien tulleen sodituksi Pervitiinin voimalla. Suomalaisille on kerrottu toimitetun 850.000 pilleriä. Sotilaspukua kantoi jatkosodan aikana suuruusluokkaa 600.000 miestä ja sota kesti vajaat 1200 päivää. Jos kaikki pillerit olisi jaettu miehille, niin he olisivat popsineet 850.000/600.000/1.200 = 0,0012 pilleriä päivässä. Lisäksi niitä jäi huomattavat määrät käyttämättä. – Koko armeijan mittakaavassa pillerijuttu on "asia", mutta sen avulla lööppeihin uskovilta lypsetään rahaa.
Muistelmat
Muistelmat ovat lähtökohtaisesti epärehellisiä. Jos ne olisivat rehellisiä, niin jokainen muistelija kertoisi omista virheitään ja typeryyksistään. Muistelmissa tulee systemaattisesti esiin ihminen, joka oli lähestulkoon aina oikeassa. Ja jos erehtyi, niin erehtyi lähinnä luottaessaan väärään ihmiseen. Toinen usein esiin tuleva seikka on ennalta tietämiset. Nämä tietämiset ovat kuitenkin unohtuneet laittaa paperille sodan aikana. Saati sitten, että ne olisi sodan aikana kerrottu muille ihmisille.
Alpo Reinikaisen "Taipaleenjoen tulessa" on harvinainen poikkeus. Reinikainen kertoo, että Talvisodan syttyessä hän meni ilmoittautumaan, mutta sai kuulla, että häntä ei oltu lainkaan kutsuttu. Samoin hän kertoo, että haavoituttuaan yritti ulostaa housuihinsa, jotta saisi suolensa tyhjäksi.
Wikipedia
Internetin tietosanakirja on arkipäivän asioissa erinomainen, mutta intohimoja herättävissä asioissa erittäin epäluotettava. Englanninkielinen Wikipedia on kertaluokkaa luotettavampi kuin suomalainen tai ruotsalainen. Venäjänkielisen luotettavuus riippuu kulloinkin vallassa olevasta hallinnosta.
Wikipediaan kuka tahansa voi kirjoittaa ja siksi sinne myös kirjoitetaan tietoisesti virheellistä tai asiattomasti painotettua informaatiota maailmankatsomusten, poliittisten vakaumusten, television "dokumenttiohjelmien" sun muiden vastaavien innoittamina. Virheellinen informaatio on osa kybersotaa.