27.03.2019
« Kotisivupalvelu Jyrkinen

Leiri – kaupunginosa Lappeenrannassa

 

Kaj Englundin suunnittelema muistolaatta

Ruotsalaiset lahjatalot Leirissä

Lappeenrannan kaupunki vastaanotti 1940 lahjoituksena 22 "ruotsalaistaloa", jotka sijoitettiin Leirin kaupunginosaan. Ulkoasultaan hyvin yhtenäisen puutaloryhmän kohtalo oli vaakalaudalla 1960-luvulla, mutta lopulta alue päätettiin suojella.

Puutalojen kaupunginosa keskusta-alueella

Ihalankatu etelästä alkutalvesta 2009

Ratsukatu lännestä

Leirin kaupunginosan asemakaava löytyy jo vuoden 1892 keisarikaavasta. Nimensä se on saanut alueella olleesta venäläisen sotaväen harjoitus- ja majoitusalueesta, josta sittemmin tuli lentokenttä.

Suomen itsenäistyttyä Lappeenrannan kaupunki varasi laajenemista varten tilaa Leiristä, keskusta-alueen lounaispuolelta. Sittemmin kuitenkin osoittautui, että tähän kaupunginosaan suunnitellut tehdastontit menivät huonosti kaupaksi, kun taas pienemmillä olisi ollut menekkiä.

Suuret teollisuustontit päätettiin pilkkoa pienemmiksi asuintonteiksi. Suunnitelma valmistui ja tuli hyväksytyksi 1936 päätetyssä asemakaavassa. Tämän kaavan mukaisesti nykyisen kioskin ja leikkikentän alueesta olisi tullut urheilualue. Vanhakenttä kuitenkin muotoutui nykyiselle paikalleen.

Ruotsalaiset lahjatalot

Ratsukatu 1942

Ratsukatu idästä

Sama kuvakulma 2009

Talvisodassa Lappeenrannasta tuli eräs ankarammin pommitetuista kaupungeista rintaman läheisyyden ja rautatien vuoksi.

Sodan jälkeen ruotsalaiset keräsivät rahaa Suomen jälleenrakentamiseen ja näillä varoilla hankittiin 2.000 esivalmistettua puutaloa. Talot suunniteltiin Suomessa, mutta valmistuskuvat ja esivalmistellut osat tehtiin Ruotsissa. Niitä tehtiin kahta mallia kaupunkeihin (52 m² ja 58 m²) ja kahta mallia maaseudulle (58 m² ja 89 m²). Talot tulivat tosi tarpeeseen, sillä maan oli asutettava puoli miljoonaa karjalaista ympäri Suomea.

Talvisodan jälkeen Lappeenrannassa oli liki 12.000 asukasta. Kaupunki sai vastaanottaa 22 kpl talojen runkoja, jotka oli valmistanut Suomen Puutalotehdas Oy. Kaupunginvaltuusto päätti asiasta 26. syyskuuta 1940 ja Sosiaaliministeriön lahjatoimikunta hyväksyi ruotsalaisten lahjatalojen sijoituspaikaksi puuttoman ja tasaisen V kaupunginosan (Leirin) alueen. Taloihin voitiin sijoittaa noin 2% kaupungin asukkaista ja ne auttoivat merkittävästi korjaamaan kiivaasti pommitetun kaupungin tuhoja.

Lahjatalojen pystytys

Ratsukatu lännestä kuvattuna 1946

Vuosiluku 2008

Ilmakuva 1940 luvulta

Lentokenttä 1944, oikealla lahjataloja.

Talot pystytettiin Ihalankadun ja Ratsukadun varteen. Rakennusten rekisteröinti tonteille tapahtui kaikki samana päivänä helmikuussa 1941. Ensimmäiset 6 perhettä saivat jouluksi 1940 kodin itselleen ja loput kevääseen 1942 mennessä. Rakennukset luovutettiin ilman aitoja ja verantaa eikä pihoilla ollut puita. Rakennuksiin tehtiin kuitenkin nopeasti omistajien toimesta avoverannat ja sittemmin myös piha-aidat. Viimeisimmät 1950 luvun puolella.

Taloja haki 40 taloutta ja ne luovutettiin 1941 rintamalla taistelleiden miesten perheille. Kyseessä ei ollut kuitenkaan lahjoitus vaan kauppa, joten se vaati eräänlaista rohkeutta myös kaupunkilaisilta. Talojen kauppahinta oli 150.000 markkaa. Lappeenrannan kaupunki vuokrasi tontit talojen ostajille 50 vuoden ajaksi eli kenelläkään ei ollut omistustontteja.

Luovutukseen liittyi asuttamisvelvollisuus. Kaikissa taloissa asui vähintään 2 taloutta alakerran omissa erillisissä huoneistoissaan ja useimmissa vielä 1 talous yläkerran hellahuoneessa erillisluvalla. Parhaimmassa tapauksessa talossa, jossa oli 1 kpl pieniä sisävessoja, sauna tai pesuhuone ja yhteinen puuvarasto alakerrassa, asui yhteensä 14 henkilöä.

Rautatien läheisyys antoi leimansa myös Leirin kaupunginosan väestön koostumukseen ja ammatteihin. Tähän uuteen kaupunginosaan sijoittui runsaasti rautatieläisiä ja rautatievirkamiehiä joko omiin taloihin tai vuokralle. Joukossa oli myös opettajia ja pienyrittäjiäkin.

Välirauhan aikana tuli mahdollisuus palata takaisin Viipuriin minkä muutama talon hankkinut perhe tekikin. Viipuriin oli jäänyt oma koti tai yritys. Ulkomaille muutti kaksi perhettä.

Sotien jälkeinen aika

Ilmakuva vuodelta 1963

Leirin asumislähiöksi nimetyllä alueella asui 1950-luvulla noin 1.400 henkeä.

Kaupungin keskustan ahtaus alkoi näkyä 1960-luvulle tultaessa myös V kaupunginosassa. Lappeenrannan yleiskaava laadittiin uudelleen vuonna 1956 arkkitehti Olli Kivisen toimesta.

Vuonna 1965 asemakaavaa muutettiin siten, että ruotsalaistalojen alue varattiin kerrostaloalueeksi. Alueen asukkaiden mielipiteitä ja valituksia ei otettu huomioon muun muassa sillä perusteella, että talot eivät enää olleet niiden ihmisten hallussa, joille ne alun perin oli tarkoitettu. Ruotsalaisten lahjatalojen ensimmäisiltä saajiltahan oli edellytetty rintamalla olemista.

Kamppailu puutalojen puolesta 1970 luvulla

Puiden peitossa

Lappeenrannan kaupunki ilmoitti 16. helmikuuta 1970 kaikille kortteleissa 11, 12 ja 14 asuville, että aluelle on laadittu uusi asemakaava ja omakotitalojen tilalle on kaavoitettu kerrostaloja. Kaupungin valtuusto päätti kuitenkin ettei toimenpiteisiin ryhdytä ennen vuotta 1985. Tuolloin vallankahvassa olivat kaupunginjohtaja Jarmo Kölhi ja kaupungisihteerinä Toivo Härkönen.

Näin kaupunki sitoutui siirtämään kaavan käytäntöön panoa 15 vuoden päähän. Tontin vuokralaisella oli oikeus myydä vuokraoikeus rakennuksineen kaupungille tai sille taholle, joka ottaa huomioon uudistetun kaavan. Sittemmin kaupunki päätti toteuttaa kaavamuutosta 1970 luvulla siten, että vuokrasopimuksia jatkettaisiin enää 5 vuodeksi kerrallaan.

Silloinen kaupunginjohtaja, ja muutoin arvostusta saanut, Jarmo Kölhi oli jo antanut oikeuden lunastaa rakennukset kaupungille tai ulkopuoliselle uudistetun kaavan ehdoin. Tontinvuokralaisia ei tästä kuultu eivätkä valitukset menneet perille joten asukkaat ryhtyivät toimenpiteisiin kaavamuutoksen kumoamiseksi. Merkittävän työn tekivät Ratsukadulla asunut työmies Matti Jaatinen ja tuona aikana kaupungin teknillisessä virastossa työskennellyt ja SKDL:n valtuutettuna toiminut valtiotieteiden maisteri Ilkka Ronkainen. Ahkerina asukkaiden edunvalvojina toimivat myös pastori Matti Kuronen ja asentaja Tapio Perätalo.

Vuosikymmenen lopulla kaupunginvaltuusto lopulta kumosi kaavamuutoksen ja päätti säilyttää ja suojella ruotsalaiset lahjatalot. Alue saisi säilyä pientaloalueena.

Monessa talossa on arkkitehti Kaj Engludin suunnittelema valurautainen kyltti, jossa lukee: "RUOTSIN KANSALTA 1940 AV SVENSKA FOLKET." Kyltit löytyivät vasta vuonna 1945 Lappeenrannan sähkölaitoksen ullakolta mutta jäivät unohduksiin. Pauli Niiranen muisti asian 1970-luvulla jolloin ne otettiin käyttöön.

 

Puutalojen kaupunginosa tänä päivänä

lisäeritys

Alkuperäinen seinä oli 120 mm paksu, eristeenä 20-30 mm kutterinpurua!

lisäeritys

Ovivalmistaja on laittanut puumerkkinsä: N. Gasselbergs Möbelfabrik, Hultsfred.

Suojelupäätöksen jälkeen asukkailla oli mahdollisuus jatkaa vuokrasopimusta 50 vuodella ja 1980-luvulta lähtien myös lunastaa tontti itselleen. Ensimmäiset tonttikaupat tehtiinkin jo vuonna 1982. Tämän seurauksena rakennuksia aloitettiin varsin nopeasti peruskorjata nykyaikaisiksi, yleensä yhden perheen asuintaloiksi. Ensimmäisenä peruskorjauksen aloitti Elina Kuronen.

Vähin erin taloissa tapahtui myös sukupolvenvaihdoksia niiden siirtyessä vanhemmilta lapsille tai lähisukulaisille. Ensimmäisenä ulkopuolisena ”tonttijupakan jälkeen” alueelle muuttivat Ilkka ja Riitta Ronkaisen perhe Jäppisten taloon 1970-luvun lopulla.

Ratsukadusta ja Ihalankadusta syntyi nopeasti 1980-luvulla nuorten perheiden vilkas ja viihtyisä miljöö. Enimmillään näillä kahdella kadulla oli 15 alle 15-vuotiasta lasta. Lapsille yhteisiä tapahtumia olivat useiden vuosien ajan muun muoassa Sirkiän pihalla pidetyt syntymäpäivä hiihtokilpailut. Tyttöjen yhteisiä harrastuksia olivat lisäksi leivontapäivät ja partiotoiminta.

Ratsukatu ja Ihalankatu saivat asfalttipinnoitteen 1990 luvulla ja sitä juhlistettiin näkyvästi asukkaiden keskuudessa. Alkuperäisiä asukkaita ei kadun varrella enää ole, mutta muut talojen omistavat vaalivat perinnettä ja ympäristöään huolella.

Kuten talojen omistussuhteet osoittavat, niin ne periytyvät pääasiassa sukulaisten keskuudessa ja vain muuta talo on saanut vuosien varrella vielä toistaiseksi täysin ulkopuoliset asukkaat.

Onko sinulla lisätietoja, valokuvia, korjattavaa, päivämääriä, kertomuksia, ihmiskohtaloita... Ota yhteyttä!

Sisältö: Juhani Sirkiä, Ratsukatu 5 sähköposti * 040 572 5530

Kotisivut: Seppo Jyrkinen sähköposti * 0400 556 182

* HUOM: sähköpostia klikattuasi poista nimen edestä ylimääräinen A-kirjain.

Teija Ahola
Ruotsin lahjatalot 1940-1941, esimerkki teollisesta pientalosta sosiaalisen asuntotuotannon käytössä.
Jyväskylän yliopiston Pro gradu 1996
Ladattavissa maksuttomana pdf-tiedostona
Henri Hyvärinen
Ruotsin lahjatalojen energiapäivitys
AKK:n opinnäytetyö 2013
Ladattavissa maksuttomana pdf-tiedostona
Sari Tuuva-Hongisto
TORIKAUPAN TARINAT
Lappeenrannan kauppatorin muistitietohistoria
193 sivua. Kuvitus. Nidottu. Partuuna 2017. Hinta 29€ sis. toimituskulut ja alv.
torikauppa
Kirja perustuu Sari Tuuva-Hongiston etnografiseen tutkimukseen. Hän on havainnoinut torin elämää, osallistunut kaupantekoon, ja haastatellut ennen kaikkea torikauppiaita. Haastattelut ovat tutkimuksen pääaineisto. Niiden ohella on käytetty kirjallista materiaalia, historiikkeja, kirjallisia kuvauksia ja lehtiaineistoa Lappeenrannan torin pitkän historian ajalta. Kirjassa on runsas valokuvakuvitus, joka ulottuu viime vuosisadan alkuvuosilta tähän päivään asti.
Kirjassa pääosassa ovat Lappeenrannan torin pitkäaikaiset kauppiaat. Heidän kertomistaan jutuista, tarinoista ja muisteluista Sari Tuuva-Hongisto on koonnut kirjan temaattiset luvut ja eritellyt torista kautta aikain käytyjä keskusteluja. Tutkijan kertomus aineistostaan muodostaa Lappeenrannan torin moniäänisen muistitietohistorian.
Sari Tuuva-Hongisto on aloittanut Lappeenrannan kauppatorilla lapsena lemiläisen kotitilan mansikkamyyjänä. Sittemmin hän on opiskellut Joensuussa perinteentutkimusta ja valmistunut tutkijaksi. Hänen tohtorinväitöskirjansa on Tilattuja tarinoita. Etnografinen tutkimus pohjoiskarjalaisesta tietoyhteiskunnasta (Joensuun yliopisto 2007).
Myynti
Kustantaja Kulttuuriosuuskunta Partuuna
Helena Saarikoski, puh. 045 679 5527
helena.saarikoski (ät) partuuna.fi
Juhani Sirkiä
Tervetuloa aikamatkalle Leirin kaupunginosaan
Lähdemme ajassa vaikkapa tammikuussa 1940 eteenpäin. Tämä kyseinen alue on lähes tyhjyyttä ammottava aukeama, jossa kasvillisuutta vain nimeksi.
Helmikuun 15. päivä oli monelle lappeenrantalaiselle huomattavan merkityksellinen. Tuli hälytys ja varsin nopeasti alkoi kova pommitus. Tuolloin ihmiset pakenivat osoitettuihin pommisuojiin. Elettiin varsin epätoivoista ja sekavaa aikaa ja rakennuksia tuhoutui useita kymmeniä.
Maaliskuun 13. päivä oli helpotuksen päivä. Ihmiset saivat kuulla 12.3. Moskovassa tehdyn rauhan sopimuksen sisällön, mikä päätti talvisodan. Monen koti oli tuusannuuskana kuten sanotaan. Kaikesta huolimatta ihmiset menivät koteihin mikäli suinkin oli mahdollista vaikka vaatimattomampiinkin.
Suomi tarvitsi nyt naapureidensa taloudellista ja osaamisen apua.
Ruotsin lahjatalot muistuttaa edelleenkin naapurin auttamishalusta lukuisissa maamme kaupungeissa ja maaseutukunnissa.
Ruotsissa järjestettiin 1940 kansalaiskeräys Suomen valtion auttamiseksi talvisodan jälleenrakennustyössä. Koska Ruotsissa oli tuolloin voimassa valuutan vientikielto, täytyi rahat sijoittaa vientikelpoisiin tuotteisiin, ja siksi keräyksen tuotolla hankittiin 2000 teollisesti esivalmistettua puutaloa. Lahjatalojen neljä tyyppiä suunniteltiin Suomessa, mutta työ- ja kokoonpanopiirustukset tehtiin ruotsalaisissa talotehtaissa paikallisten standardien mukaan. Talotyypit 1 ja 4 (52 m² ja 58 m², lisäksi tyypistä 1 oli kolme eri mallia, jotka poikkesivat toisistaan alkuperäisen värinsä sekä keittiön ja makuuhuoneiden ikkunasijoitusten suhteen) olivat Lauri Pajamiehen suunnittelemia ja tarkoitettu asutuskeskuksiin. Urho Orolan ja Jalmari Peltosen suunnittelemat talotyypit 2 ja 3 (58 m² ja 89 m²) oli tarkoitettu vastaavasti maaseudulle, mutta suurin osa niistä sijoitettiin lopulta kaupunkeihin, koska maalaiskunnat eivät selvinneet talojen vastaanottoa ja pystytystä edeltävistä perustustöistä.
Lahjatalot jaettiin syksyn 1940 aikana yhteensä 75 paikkakunnalle ympäri Suomea Tammisaaresta Petsamoon. Eniten lahjataloja sijoitettiin Helsinkiin, Turkuun, Tampereelle, Ouluun, Lahteen, Poriin, Kuopioon, Mikkeliin, Forssaan ja Kuhmoon. Monissa kaupungeissa on tältä ajalta "ruotsalaiskatuja" tai "ruotsalaiskyliä", kuten Kiiruna Rovaniemellä ja Västerås Lahdessa. Ruotsin lahjatalot olivat luonnollisesti suuri apu äärimmäiseen asuntopulaan. Tämän lisäksi ne antoivat suuntaa suomalaiselle tyyppitalosuunnittelulle yleisesti ja rohkaisivat suomalaista puutaloteollisuutta, joka oli ennen talvisotaa tehnyt vasta varovaisia kokeiluja teollisesti esivalmistettujen puutalojen parissa. Tästä alkoikin monen suomalaisen sahan ja puun jatkojalostustoiminta.
Kiinnostus Ruotsalaisia lahjataloja (rakennuksia) kohtaan on ollut suuri sekä rakennusteknisesti, että myös sen historian myötä kaikkialla sekä rakennusalan ammattilaisia, tutkijoita kuin itse taloissa asuvia. Talojen varsin hyvä kunnossapito ja peruskorjaukset ovat osoittaneet kunnioituksen vanhaa rakennuskantaa kohtaan ja välttyneet homeongelmilta ja säilyttäneet arvonsa.
Lappeenrannassa Ruotsalaisten lahjataloja valmistui 22 kappaletta.
Ilo oli kuitenkin lyhyt. Sodan jälkeen raha oli tiukassa ja kaikille rakennuksille ei löytynyt yksityistalouksista lunastajia, joten osa meni yhdistyksille.
Jatkosota alkoi Juhannuksena 1941 ja se vei lappeenrantalaiset miehet jälleen sotaan ja perheet evakkoon. Ruotsalaiset lahjatalot kuten muutkin jäivät tyhjilleen.
Jatkosota käytiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä 25. kesäkuuta 1941 - 4./5. syyskuuta 1944. Sota päättyi 1944. Vaikka aselevon oli sovittu astuvan voimaan 4. syyskuuta klo 07.00, lopetti Neuvostoliitto vasta vuorokautta myöhemmin 5. syyskuuta. Moskovan rauha allekirjoitettiin 19.9.1944 ja vahvistettiin Pariisin rauhassa 1947.
Ehkä tässäkin valossa näiden talojen historiallinen arvo nousee uuteen arvoon. Suomi oli saanut aikaan menetyksistä huolimatta rauha, josta voimme nytkin nauttia. Sodan päätyttyä ihmiset palasivat takaisin koteihin kuka lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaan. Sodasta huolimatta talot eivät turmeltuneet. Suomi maksoi sotakorvauksia n. miljardin dollarin arvosta. Tuon seurauksena syntyi kaupunkiimme varsin paljon teollisuutta mm. Pallon kaupunginosaan. Näihin tarvittiin työvoimaa ja sitä saatiin erityisesti maaseudulta. Tästä seurauksena suuri asuntopula. Jokainen oli velvollinen antamaan tyhjät tilat vuokralle ja kaupunki teki sen mihin rahat siinä vaiheessa riitti.
Hypätään vuoteen 2020! Ruotsalaisten lahjatalojen omistajien keski-ikä on noussut runsaasti siitä kun niitä alettiin korjaamaan 1980 -luvulla. Alaikäisten eli alle 18-vuotiaiden määrä on enää alle 10, mutta taloihin muuttanut nuori polvi voi tehdä vielä ihmeitä. Moni taloista alkaa olla jo taas peruskorjaamista vaille mikä näkyy myös nuorten kiinnostamattomuudesta taloja kohtaan vaikka sijainti on mitä parhain. Ruotsalaisten lahjatalojen vuotta voisimme viettää jälleen tänä vuonna. Ensimmäiset asukkaat muuttivat taloihin 60 vuotta sitten joulukuussa.
Leirin ja Pallon pitkäaikaisena puheenjohtajana toivon, että uusia yhteistyömuotoja ja tekemistä löytyisi uusien nuorten toimesta jatkossa. Asuntojen arvon mittareina ovat meillä Lappeenrannassakin hyvä sijainti, rakennusten käyttökelpoisuus ja palveluiden saatavuus, mutta myös alueen yhteisöllisyyttä arvostetaan. Yhdessä tekeminen ei ole mitään hallinnollista eli se voi hyvin tapahtua kotikadun, samassa elämänvaiheessa, harrastusten tai minkä tahansa ympärillä. Asukasyhdistys voi olla tukena toiminnalle.
Yhteisinä tiedotuskanavina henkilökohtaisen viestinnän ohella ovat mm. www.facebook.com/leirin ja pallon ja www.asukkaidenlappeenranta.fi/keskusta-alue/leirin ja pallon ja lisäksi on syytä muistaa, että Leirin ja Pallon kaupunginosayhdistys on perustajajäsenenä Rakuunamäellä sijaitsevassa pumppuhuone rakennuksessa www.rakuunamaenpumppuhuone.fi