Päiväkirja Suomen vapaussodan toisesta näytöksestä v1939

30.11.-39

Kello 7:00 ampui ryssä ensimmäiset tykinlaukaukset. Kaksi hv:tä tuhoutui kiekkomiinoihimme. Ryssiä on piikkilankaesteet täynnä. Ryssällä suuria tappioita. Niitä on kamalasti, mutta eivät ne meitä lukumäärällään pelota. Tykin kranaatti räjähti 20 m päässä. Sota on kamalaa hävittämistä. Ei sodassa kuolema yhtään pelota.

1.12.-39

Yö oli pelkkää sotimista. Olimme joutua saarroksiin. Kylät palaa. Ryssiä on kamalan paljon. Se on kuitenkin kärsinyt suuria tappioita. Meidän on täytynyt vetäytyä. Ajoimme autoilla kk-tulen läpi, ei yhtään haavoittunutta. Ryssät ampuvat huonosti

2.12.-39

Viime yönä ei saatu nukkua yhtään. Joukkomme ovat väsyneitä. Meidän täytyy vetäytyä viivyttäen kohti Vuonteletta. Jännittäviä hetkiä etulinjoilla

3.12.-39

Olimme koko viime yön asemissa, ei ole saatu vielä ammuttua hv:tä. Hiljaista aikaa, ainoastaan pienempiä taisteluja

4.12.-39

Kovat taistelut. Jouduin autokolariin siinä kiireessä ja heräsin sairasautossa. Jouduin sairaalaan. Olen saanut aivotärähdyksen. Pelkään, että joudun täällä makaamaan pitkään. Harmittaa lujasti. Päätä koskee. En voi pitää päätäni pystyssä. (Sirpaleita eri puolilla sanoo lääkäri. Väsyttää)

5.12.-39

Läksin tänä aamuna sairaalasta. (Pojat auttoivat pystyyn). Kovia taisteluja. Emme ole vielä tykkiä käyttäneet.

6.12.-39

2:45

Nyt viime yönä heitin yhtä hv:tä bensiinipullolla. Se syttyi palamaan. Ammuimme tykillä monta hv:tä. Matkaa oli noin 20 m. Täytyi jättää auto ja tykki vihollisen puolelle sillä silta on räjäytetty. Harmittaa ja koskee kamalasti vielä päätä. Jännittävä yö. Sen muistan aina. Kovia taisteluja itsenäisyyspäivän. Viime yönä saimme nukkua 3 tuntia. Se on ennätys tässä sodassa. Minulla on nyt tykki hevospelissä. Olemme alistettuna patteriin.

7.12.-39

Miehet ovat väsyneitä, että nukkuvat ampumahaudoissa. Saamme pian apua ja sitten ajetaan ryssät pois. Vielä yksi vuorokausi pitää kestää.

8.12.-39

Viime yönä oli pakkanen kova ja meillä oli märät vaatteet, mutta sisulla kestimme. Nyt emme enää pitkään kestä. Taistelu ovat olleet lujia. Oli ihme että säilyin haavoittumattomana. Kuula meni karttalaukusta läpi. Tämä lovi tässä lehtiössä on sen repimä. Nyt tuli uusia joukkoja ja me pääsemme taakse lepäämään. Kyllä me olemmekin kuoleman väsyneitä. En jaksa enää kirjoittaa. Luulin muuten äskeisessä taistelussa, että en elävänä selviä. Minä muuten ammuin sen jalka miehen, joka oli minut lävistää. Kumma kun ei taistelussa yhtään kuolema pelota.

9.12.-39

Viime yönä nukuimme rauhassa. Kyllä on ihanaa tuo uni. En tiedä kuinka kauan saamme levätä. Päätäni koskee vielä tuo aivotärähdys.

10.12.-39

Saimme myös viime yönä nukkua, nyt lähdemme taas etulinjaan. Mieli on taas kuin kulkurikissalla. Luultavasti ensi yönä tapellaan

11.12.-39

Saimme viime yönä vähän tapella, mutta sen enemmän maata asemissa ja odottaa. Kylmä yö. Nyt juuri valkenee aamu. Ryssä valmistelee hyökkäystä luultavasti. Ryssä on sytyttänyt tuonne omalle puolelle nuotioita. Tykistömme hajotti ne kerran ja saimme vastalahjaksi ryssän tykistön tulikeskityksen

13:00

Ryssä yritti hyökkäystä, mutta kärsi suuria tappioita. Saimme vankejakin suuren määrän. Kyllä ovat kurjia otuksia nuo ryssän soltut. Muuta nuo eivät näkyneet ymmärtävän kuin ’Mototov Perkele’

12.12.-39

Viime yö oli erittäin rauhallinen. Ryssä luultavasti parantelee haavojaan joita sai edellisen päivän selkäsaunassa. Eräs vanki kertoi, että he pian antautuvat kaikki. Kunhan saisimme jotain tietoja muilta rintamilta ja yleensäkin myös maailman tapahtumista. Voi jos pääsisi saunaan.

17:00

Tänään iltapäivällä oli hyvin raivokasta tykistötulta. Minuun sattui kranaatin sirpale jalkaan. Saapas meni rikki ja sukistakin se sipaisi palat pois, mutta jalkaan se teki vain pienen naarmun. Jos minun jalkani olisi ollut senttiä ylempänä niin olisi nyt yhdeksänvarpainen ihminen. Viereltäni kaatui Jussila Lopen pitäjästä. Kranaatin sirpale meni kyljestä sisään ja tuli toisesta ulos. Kuolema seurasi viiden minuutin sisällä. Se teki koko joukkueeseen syvän vaikutuksen. Tämä oli toinen menetys meillä. Aamulla oli meillä yksi ryssä vankina. Kyllä se oli likainen eläin

13.12.-39

Saimme eilen loistavan voiton. Ryssä on lyöty. Saimme sotasaaliiksi 5 hyökkäysvaunua, 8 tykkiä ja kymmenittäin konekivääreitä ja kivääreitä. Vankeja saimme myös, en tiedä lukua. Tämä oli kunnian päivä Suomelle.

14.12.-39

Eilisessä taistelussa saimme ainakin 11 hyökkäysvaunua, tykkejä ja vankeja. Kyllä oli ryssän hevoset laihoja, ne olivat nälissään syöneet petäjistä kuoret. Niitä oli tienpuolet täynnään osa jo kuolleena. Tämän päivää on ryssä pommittanut meitä tykistöllään. Ei ihme kyllä, meillä ole ollut kuitenkaan mitään menetyksiä. Minä luulen, että se johtuu vain hyvästä onnesta. Ryssälle pitäisi olla tulossa apuvoimia. Voi jos saisi kuulla jotain uutisia toisilta rintamilta. Kirjoitin kotiin äsken. Toivottavasti siellä on kaikki hyvin. Ai jos pääsisi jouluksi saunaan.

15.12.-39

Viime yönä oli kiivaat taistelut täällä. Ryssä käyttää räjähtäviä kuulia kivääreissä. Ne räjähtelevät puiden oksiin sattuessaan. Eilen tuhottiin Bofors:eilla kaksi hv:tä. Tänään saimme kiitokset kun tuhosimme vihollisen ps. auton ja hv:n. Me olemme nousemassa sankareiksi jalkaväen silmissä. Tänään sain kirjeitä siviilistä ensimmäisen kerran tämän sodan aikana. Pitäisi kirjoittaa vastauksia, mutta ei oikein jaksa.

16.12.-39

Nukuin viime yönä saappaat ja päällystakki pois riisuttuna. Se on vähän harvinaista näin sota-aikana. Nyt on elämä taas kuin pellossa. Iltapäivällä lähdemme taas toisten miesten tilalle hv:tä tuhoamaan.

17.12.-39

’Ei mitään uutta länsirintamalta’. Tänään oli hyvin hiljainen päivä. Eilen illalla ja yöllä tapeltiin. Ryssiä on jäänyt ihan kasoihin ja kilometrin matkalla maantiellä on aina keskimäärin kaksi hyökkäysvaunua. Ryssällä on ollut suuret tappiot näinä päivinä. Nyt se perääntyy sellaisessa kiireessä, että emme ehdi perässä seurata.

18.12.-39

Nyt minä olen todella tyytyväinen, sillä Sotamarsalkka on lähettänyt meille kiitokset. Hän on hyvin tyytyväinen toimintaamme, tai paremminkin ihastunut. Mutta kyllä on ryssä menettänytkin hyökkäysvaunuja. Pääsin käymään Värtsilässä ja saan nyt ensi yönä ensimmäisen kerran tämän sodan aikana heittää päällyshommat pois nukkumaan käydessä. Se tuntuu suloiselta vielä kun sain käydä myös saunassa. Kyllä elämä on taas ihanaa.

19.12.-39

Olen ollut täällä Värtsilässä tämän päivää. Mieli jo palaa takaisin rintamalle. Tänä iltana lähden. Tänään pommitti ryssä Korpiselkää ja Tolvajärveä, en tiedä vielä tuhoista mitään. Luultavasti ne ovat pieniä. Toissapäivänä käytti ryssä kaasua Korpiselässä. Se on hävytöntä. Mutta ryssä on aina ryssä vaikka jne.

20.12.-39

Tänään oli Ägläjärvellä voiton päivä. Ammuimme tänään kahdeksan hv:tä. Oli se komeata. Taas meni hyvin mutta ps- ampuja Löppönen kaatui meiltä. Korpiselän pommituksessa kuoli Judia Shemeikka.

21.12.-39

Tänään on Stalinin syntymäpäivä. Oli vilkasta lentotoimintaa. Ammuimme kolme kuljetusvaunua ja yhden hv:n. Kylmä talvipäivä.

22.12.-39

Kova lumipyry. Tänään ammuimme kaksi hv:tä ja yhden ps-vaunun. Lisäksi pioneerit tuhosivat pari. Ryssä kärsi musertavan tappion, jätti taistelutantereille autoja, kenttätykkejä, hv tykkejä, kk:ta ja muuta tavaraa. Ägläjärvi on nyt meidän

23.12.-39

Tänään oli kirkas ilma ja vihollinen teki ahkerasti ilmahyökkäyksiä. Vihollinen perääntyy. Olemme nyt ottaneet haltuumme Pojasjärven kylän. Löysin ryssän ratsun tuolta tienpuolesta ja minä jatkan tätä tappelua ratsain ainakin tämän päivän. Aika hyvä koni vaikka laiha.

24.12.-39

Vihollinen teki ilmahyökkäyksiä. Tänään ajoi vihollisen kuorma-auto läpi linjojen meidän puolelle. Outo tapaus muuten. Tänään etenimme Pojasjärveltä Aittosiltaan. Vihollinen perääntyy edellämme. Hyökkäysvaunut ovat tulleet hyvin aroiksi. Ne eivät tule ensinkään näkyviin. Aittosillassa oli pari maamiinaa, mutta ne eivät tuottaneet meille suurempaa tuhoa. Vähän säikäytti vaan. Kyllä järjesti Molotov meille jouluaaton, mutta kyllä täytyy kestää tämä. Pakkasta oli tänä aamuna 31 astetta ja me olimme viime yön taivasalla. Paleltaa.

25.12.-39

Vihollisen ilmahyökkäyksiä kaiken päivää. On tämäkin joulupäivä. Vihollisen hyökkäysvaunut ovat tulleet aroiksi. Ne raukat eivät uskalla tulla edes näkyviin vaan ampuvat jostain kuolleesta kulmasta tai matkan takaa aivan summassa.

26.12.-39

Tänään tuli uusi pst-joukkue Hämeenlinnasta tänne ja me saamme nyt levätä pari päivää. Täytyy päästä saunaan ensimmäiseksi. Se on ihanaa. Tänään on kirkas päivä ja vihollinen teki ilmahyökkäyksiä.

27.12.-39

Vihollisen ilmahyökkäyksiä, muuten hiljainen ja hauska päivä.

28.12.-39

Olemme olleet lepäämässä. Nyt tänä iltana taas lähdemme. Päivä oli hyvin hiljainen

29.12.-39

Taas hyvin hiljainen. Aika alkaa käydä pitkäksi vähitellen. Näkemiin Päiväkirja huomiseen.

30.12.-39

Hiljainen päivä taas. Aika käy pitkäksi. Hiljaista tykistötoimintaa ja ilmahyökkäyksiä.

31.12.-39

Vuoden viimeinen päivä. Mitä tuo ensi vuosi Suomelle tullessaan. Minä uskon, että oikeus voittaa. Tänään on ryssän tykistö ammuskellut meitä melko tuloksettomasti. Näkemiin ensi vuoteen.

1.1.-40

00:06

Nyt on jäänyt taaksemme vuosi 1939 ja uusi vuosi alkanut. Tykistömme ampui 24 laukausta; maali tunnettu. Ammunnan jälkeen, nyt juuri laulamme virttä ”Jumala ompilinnamme”. Minulla on yskä, joten minusta ei ole apua laulussa. Juuri tuli puheeksi se, että miten päätämme tämän vuoden, niin eräs poika sanoi, että teltta ainakin muutetaan. Mitä tuo tämä vuosi tullessaan Suomelle.

Tämä päivä oli taas hyvin hiljainen. Ainoastaan tykistön ammuntaa. Ainoastaan sellainen pikku kahakka. Iltapäivällä ilma kirkas ja ryssä kävi vähän pommittamassa ja ampumassa konekiväärillä. Ei tuo häirinnyt erikoisesti rauhaamme.

Tähänastisissa taisteluissa olemme menettäneet:

Saren Severi loukkaantunut

Sillanpää O sairastunut

Jussila A kuollut

Hovila A haavoittunut

Rami E haavoittunut

Kivistö P haavoittunut

Tamminen A sairastunut

2.1.-40

Taas hiljainen päivä. Nyt taitaa tulla pyry-ilmat. Jo sitä on kauan odoteltukin

3.1.-40

Hiljainen päivä. Ps ampuja Hammaren on saanut ryssän ruumiista ’täi-tartunnan’. Oli viime yönä löytänyt yhden yksilön. Hän vaati tänä aamuna suurempaa kuivamuona-annosta ja perusteli sitä sillä, että heitä on useampia syöjiä. Sota on väliin vitsikästäkin.

4.1.-40

Taas melko hiljainen päivä. Ryssä vaan haaskaa noita tykinammuksiaan. Se ampuu vallan kauheasti ja umpimähkään. Ps. ampuja Hammaren:lle sattui vahinko. Ampui omalla kiväärillään kämmenestään läpi. Outo vahingonlaukaus.

5.1.-40

Vihollisen tykistö on taas ampunut vimmatusti. Muuten melko hiljaista.

6.1.-40

Tänään ampui vihollinen oikeata rumputulta. Meidän vaihtuva miehistömme munasi vähän itsensä. Tykki ei toiminut ja vihollisen hv pääsi linjojen läpi ja vielä takaisinkin. Oli se hävytöntä, että se pääsi vielä takaisinkin.

7.1.-40

Taas hiljainen päivä, ainoastaan tykistö ammuntaa

8.1.-40

Ryssän ilmasotaa ja rumputulta

9.1.-40

Tänään oli oikein parvi lentokoneita linjojemme päällä. Näin tänään ensi kerran kuinka lentokone putoaa alas. Se oli hauska näky meille, mutta ei luultavasti sille vihollislentäjälle. Tänään etulinjojamme ryssä koetteli oikein patteriensa koko voimalla. Ei yhtään kuollutta eikä haavoittunutta. Ammuimme yhden vihollisen kuljetusvaunun.

10.1.-40

Joudun lähtemään pois tältä rintamalta. Tämä vähän harmittaa. Tällä rintamalla olemme ampuneet 33 hv:tä, kuljetusvaunua ja panssariautoa ja itse olen omakätisesti bensiinipullolla sytyttänyt yhden hyökkäysvaunun tuleen. Ja nyt me joudumme siirtymään pois. Emmekö ole tapelleet tarpeeksi hyvin? Nyt siellä on uudet miehet jo Terissä. En osaa enää käsittää tätä maailman menoa. Mikä on nyt meidän kohtalomme. Meitä aiotaan kouluttaa Krh miehiksi. Emmekö ole pystyneet Bofors:ia hoitamaan? Olen lukenut vapaus-sodan aikaisista kirjoista, että taistelutantereet tulevat taistelijoille rakkaiksi. Niin se on. Kun kuljimme Aittojoelta Tolvajärvelle, niin oikein oli surku jättää niitä maisemia, jotka tunsi kuin viisi sormea, että tuossa oli Bofors asemissa silloin ja siinä ammuttiin sellainen hv. ja tuossa oli tiukat paikat kun jouduimme saarroksiin ja bensiinipullolla sytytettiin hv palamaan. Ja tuossa kaatui se ja se.

Kyllä on tuhansia muistoja siellä. Jos joskus elävänä selviän tästä niin teen ’pyhiinvaellusretken’ sinne ja katson vielä kaikki tutut paikat uudelleen ja elän hengessäni uudelleen ne taistelut, jotka suoritettiin silloin Suomen vapauden puolesta. Toivottavasti ’se jolla valta on’ antaa minun vielä joskus nähdä ne maisemat rauhan aikana, joissa Suomen sotilaat löivät ylivoimaisen vihollisen. Jolla oli käytettävissään kaikki nykyajan keksinnöt, mutta joka kuitenkin lyötiin hajalle. Tämä maa ei koskaan sortua saa. Olen hiukan sairas.

11.1.-40

Olisin joutunut täällä KTP:ssä kursseille, mutta tahdon tappelemaan. En tiedä mihin joudun. Sain tänään tietää, että luokkatoverini kouluajoilta, nykyinen res. Vänr. Matti Mannonen on kaatunut jo viime kuussa Tolvajärvellä. Näin häntä vielä sodan alussa Aittosillassa.

12.1.-40

Olen rintaman takana. Saunassa olen käynyt jo kaksi kertaa. Kyllä rehellisessä tappelussa olisi reilumpi olla kuin täällä ’rintamantakaisena sankarina’. Viime yönä nukuin 12 tuntia enkä vieläkään saanut tarpeeksi.

13.1.-40

Tänään ei tapahtunut mitään erikoista. Minä junnaan vain täällä rintaman takana. Korpiselässä. Ei edes ryssän lentokoneet käyneet täällä meitä tervehtimässä.

14.1.-40

Ei mitään erikoista. Parantelen täällä itseäni edelleenkin

15.1.-40

Taas etulinjoilla. En ole vielä ihan terve. Tohtori olisi eilen minut hommannut sairaalaan, mutta minusta se oli turhaa. On se nyt kyllä vähän vaikeata hoitaa itseään terveeksi täällä, mutta ei auta. Lääkärin hoitomääräykset: on säästettävä ääntä, varottava itseään vilustumiselta ja oltava sisällä. Niitä on mahdoton noudattaa täällä. Taisin olla hupsu kun en jäänyt sairaalaan. Tänään olin aika sairas. Sain pyörtymiskohtauksen keskellä päivää. Voi päiväkirjani luenkohan sinua vielä ensi kesänä.

16.1.-40

Edessä ollaan. Pojat vallan hehkuvat taisteluintoa. Saa sitten nähdä mitä nämä vapaaehtoiset arvelevat kun joutuvat kranaattisateeseen.

17.1.-40

Ei ole vielä saatu tapella. Pojat alkavat jo hermostua

18.10.-40

Olemme tehneet varustelutöitä. Kova pakkanen. Ei muuta erikoista.

19,10,-40

Olemme tehneet täällä sirpaleen kestäviä korsuja. Mitenhän ryssä nyt jaksaa. Pojat tahtoisivat tappelemaan.

20.1.-40

Ryssä kävi ilmasta käsin meitä tervehtimässä. Sitten jokapäiväistä tykistön ammuntaa

21.1.-40

Päivä alkoi railakkaasta. Hieno tykistön keskitys meidän linjoillemme. Ja lentokoneita tuli meitä tervehtimään ampuen konekivääreillä ja pommeja pudotellen. Lentokoneet hävisivät vasta iltahämärissä.

22.1-40

Heti aamulla tuli taas tykistön keskitys ja lentokonevierailu. Ne pudottivat muutamia pommeja telttojemme läheisyyteen, mutta hävisivät heti kun IT tykkimme avasivat tulen. Pojat aivan hehkuvat taisteluintoa, vaikka heistä vähän tietysti oudolta tuntuu vielä tämä sotahomma. Näkemiin päiväkirjani taas. Minusta tuntuu, että tämä päiväkirja on ystävä täällä, jolle voi aivan vapaasti puhella kaikesta. Huomen illalla kirjoitan paljon. Lähdemme hyökkäykseen.

23.1.-40

Tänään oli kohtalaisen kovat taistelut. Nyt olen komppanian ainoa upseeri. Siis komppanian p. Parikymmentä miestä jäi komppaniasta tähteeksi. Kyllä olimme tiukalla mutta oli se ryssäkin. Olimme vahvasti saarroksissa ja pelastuimme aivan kuin ihmeen kautta. Vielä minä säilyin. Aamulla heti tuli kranaatti keskellemme. Siinä kaatui 2 ja haavoittui 4. Vänr. Kajaste mm. haavoittui. Taistelulähettini haavoittui viereltäni. Sitten itse taistelussa minä itse konepistoolin kanssa jouduin vihollisen keskelle, mutta pojat auttoivat ja selvää tuli. Kyllä on hyvä ase tuo konepistooli, ihan minä rakastuin siihen eilen. Eräs kk. ehti tehdä pahaa jälkeä ennekuin saimme sen tuhottua. Meidän täytyi vetäytyä takaisin ja vetää haavoittuneita perästä syvässä lumessa. Ryssä olisi tullut päälle muuten, mutta kun oikein huusimme ja minä komensi eteenpäin niin ei ryssät uskaltaneet hyökätä vaan pääsimme pois sieltä hornankattilasta. Olimme itse saarroksissa mutta murtauduimme läpi. Kahlasimme syvässä lumessa 8-9 km ja pääsimme omien puolelle. Säilyin itse naarmutta. Taskusta ne ampuivat taskuaseen rikki ja kamferttipullon mäsäksi.

24.1.-40

Komppaniasta jäi jäljelle 1 upseeri, 2 aliupseeria ja 23 miestä. Olemme väsyneitä. En viitsi kirjoittaa enempää. Kirjoitan vieläkin, sillä vielä löytyi 12 miestä lisää meidän poikia. Ihan silmät tässä kirkastuivat. He olivat harhailleet metsien läpi Pojasvaaraan ja sitten tänne. Stm Levo Heikki ja Tiili Martti kaatuivat. Molemmat 19 vuotiaita vapaaehtoisia, Nuoret kauniit uhrit Isänmaalle.

25.1.-40

Ei muuta erikoista kuin tykistön keskitys ja aika vähältä piti. Muuten ainoastaan pikku kahakoita. Vielä olen haavoittumaton.

26.1.-40

Tänään ryssä antoi oikein raskaan tykistön keskityksen. Eräs hevonen meni ihan halki. Oli sekin komea keksitys. Ryssä yritti hyökätä, mutta lyötiin se takaisin. Kyllä oli vähän kriittisiä hetkiä.

27.1.-40

Täsmälleen samanlainen päivä kuin eilenkin. Tykistötuli oli kyllä lujaa.

28.1.-40

Hiljainen päivä. Tänään sanoi eräs poika, että hän seuraa minua vaikka mihin. Se tuli puhtaasta sydämestä ja pojat yllensä tuntuvat luottavan minuun. Minä olin oikein iloinen niistä sanoista.

29.1.-40

Taas sellainen hiljainen päivä. Ryssä on aivan liian hiljaa. Meidän partiomme kävi ryssien selän takana ja huomasi siellä taistelun jälkiä ja ryssän ruumiita. Tuntuu siltä, että ryssät olisivat tapelleet keskenään. Se olikin otollinen ja toivottu tieto meille. Tulisi vaan lisää sellaisia tietoja, niin hyvä tulee.

30.1.-40

Ryssä ampuu oudosti tykistöllään. Tuntuu niin kuin se ampuisi omiaan. Väliin tulee aina jokin kranaatti tänne meille. Muuten on ihan hiljaista.

31.1.-40

Taas hiljainen päivä. Tänään näin lehdessä, että eräs upseeritoverini, jonka kanssa olen rinnan tapellut tässä sodassa ja tehnyt samat jäljet kuin hän, on saanut vapauden ristin. Eipä silti, ei tänne olla tultukaan minkään palkkion toivossa. Se on jokaisen päämäärä vaan, että ryssä maasta, mutta olisin sen minäkin ansainnut yhtä hyvin kuin hänkin. Jos olisi sattunut se toisinpäin, niin olisin minä kyllä vaatinut sen myöskin toverille joka on ollut samassa liemessä mukana. Onnittelin häntä tänään sen johdosta. Olen muuten ainoa upseeri ja mies joka olen tällä rintamalla hv:n bensiinipullolla tuhonnut. Päiväkirjani, minä taidan olla nyt katkera. Hyvää yötä!

1.2.-40

Ryssä ampuu vaan tykistöllään, mutta melkein kaikki ammukset ovat ’suutareita’. Kyllä muuten minun mielestäni olen kärsinyt vääryyttä noissa prenikoiden jaossa. Kyllä minä olen yhtä paljon tehnyt kuin se toverikin. Jos kuolen niin sanon kuolemani jälkeenikin, että minä myös olisin sen ansainnut samoin kuin hänkin.

2.2.-40

Taas on ryssä ammuskellut niitä ’suutareitaan’. Muuten melko hiljainen päivä.

3.2.-40

Hiljainen päivä. Ryssä ampui konekiväärillään, mutta ei saanut mitään aikaan. Tykistöllään se myös yritti ja katkoi puita meidän puoleltamme. Ei muuta mitään erikoista. Muutamia lentokoneita.

4.2.-40

Ryssä ampui meille viime yönä lentolehtisiä. Kyllä niissä oli paksuja valheita. Tänä päivänä se yritti epätoivon vimmalla hyökätä, mutta turhaa se oli. Ei muuta kuin yksi hv. jonka se menetti + muusikot.

5.2.-40

Ryssä nuolee haavojaan jota se eilen sai. Tänään taisi sattua, että ryssä jäi ilman velliään. Oikein hiljainen päivä. Ainoastaan tykistötoimintaa.

6.2.-40

Taitaa riittää sitä nuolemista pitkäksi aikaa. Olin tänään etuvartiossa, ryssä oli hyvin kiltti. Parin kymmenen metrin päässä sillä oli etuvartionsa. Ammuimme erästä Alekseita, joka oli aivan liian röyhkeä. Muutama laukaus tuli meille vastalahjaksi, mutta ei muuta. Ryssät vain kurkistelivat niin ihmeissään sieltä puitten välistä, että annoimme heidän muuten olla rauhassa. Odottelimme vain niitä läjälle johon olisi ollut hyvä niitä suolata, sillä yksinäinen ryssä taitaa jo olla aivan liian halpa maali.

7.2.-40

Vielä se ryssä tänäänkin jatkoi sitä nuoleskelemistaan. Ehkä se pian alkaa taas yrittää jos mielii saada Suomen valloitetuksi 23.2. mennessä. Sillä silloin on Puna-armeija vuosipäivä ja alkaa silloin yleinen tähtisade siellä. Mitähän se toveri Papanovits jaksaa siellä tykkeineen

8.2.-40

Ei mitään uutta itärintamalta. Ryssä vaan veti ahkionsa suomalaisten rosvojen ansaan. Tulos, ei ole enää ryssiä eikä sitä heidän ahkiotaan. Surullista. Kyllä se ryssä-raukka saa kärsiä suomalaisten rosvojen ilkeydestä. Valitan.

9.2.-40

Taas samanlainen hiljainen päivä. Ryssä ampui niitä käsityöläisiään (suutaria). Hiljaista tykkien jylinää oikealla ja vasemmalla. Heikkoa tappelua partioiden kesken.

10.2.-40

Kyllä vähän taas ryssä ampui - luultavasti kokeili, että ovat kunnossa. Muuten hiljaista.

11.2.-40

Hiljaista ammuntaa. Pojat sanoivat tänään, että meidän yskämme on herrasyskää ryssän yskän rinnalla. Olivat tässä äskettäin saaneet ryssän vangiksi ja kysyivät, että missäs ’vintohka’ on. ’A mie tuon’ sanoi ryssä ja meni hakemaan. Vähän ajan kuluttua tuli ja veti perästään konekivääriä. Totena ne ainakin sitä kertoivat.

12.2.-40

Tänään tekivät meidän poikamme partioretken ryssän puolelle. Kohtasivat ryssän partion, josta ampuivat 20 ja 5 ottivat vangiksi, ainoastaan 6 pääsi karkuun. Taas se ryssä ampui tykeillään. Ei muuta. Tänään sain tietää, että pääsen lomalle.

13.2.-40

Nyt olen kotona lomalla. Kaikki on kotona vielä ihan ennallaan. Taitaa olla parasta, että keskeytän tämän päiväkirjan pidon näin loman ajaksi. Ei täällä kuitenkaan tapahdu niinkään paljon kuin siellä jossain.

23.2.-40

Olen palannut lomalta. Siellä ei tapahtunut mitään erikoista, ainoastaan vähän pommituksia. Tänään on Puna-armeija 12:sta vuosipäivä ja pitäisi tänään olla selvä Suomen sotaretki ryssän arvion mukaan. Ei tainnut tulla mitään taaskaan.

24.2.-40

Ihan on tämä täällä olo hermojen lepuuttamista. Kyllä on täällä paljon rauhallisempaa, vaikka onkin etulinja, kuin siellä takana. Tänään katselimme metsästä sateenvarjo-miestä, mutta emme ainakaan me sitä löytäneet.

25.2.-40

Hiljaista vaan. Vähän taisteluja. Lentokoneet käyvät meitä tervehtimässä.

26.2.-40

Ei vieläkään mitään repäisevää. Ystävillämme ’Alekseilla’ on tyttöjä elämäänsä sulostuttamassa.

27.2.-40

Puola kesti kaksi viikkoa, saa nähdä kuinka kauan ryssä kestää.

28.2.-40

A Vot! Kilikoff sapoteeraa. Syö valtion limppua eikä uskalla tapella.

29.2.-40

Ei vieläkään mitään uutta. Entistä junnaamista jatkuu. Tai niin kuin savolainen sanoo: ’Vihhoo pittee jurnutettaan’

1.3.-40

Nyt alkoi maaliskuu, manioita partioilmoja. Ihan kynnet syyhyy.

2.3.-40

Tänään kävimme pikku-partiossa. Hauska reissu. Teilattiin viisi ryssää, muut pääsivät karkuun. Hupiin meni tämä päivä. Emme saaneet yhtään vankia, vaikka ei niistä ole oikein väliäkään, sillä ryssä on aina ryssä vaikka sen voissa paistaisi. Hauska päivä.

3.3.-40

Kova ilmataistelu. Tänään ryssä lähetti meitä tervehtimään vaihteen vuoksi maataistelukoneita. Ne tahtoivat näyttää meille kaikkein sulavimpia liikkeitään, mutta olivat meidän IT miehemme niin epäkohteliaita, että karkottivat ne pois heti.

4.3.-40

Melko hiljainen päivä. Ei tapahtunut oikein mitään mainitsemisen arvoista.

5.3.-40

Hiljais-elo jatkuu. Ryssä taitaa odottaa maailman loppua täällä, mylläkässä voisi huomaamatta anastaa Suomen.

6.3.-40

Taas hiljainen päivä. Aiomme huomenna mennä partioon

7.3.-40

Olimme tänään partiossa. Ryssä ei uskalla paljon liikkua salolla. Ei näkynyt yhtään ryssää siellä korvessa. Vuonteleessa niitä näkyi olleen. Olivat ihan rauhan töissä. Kantelivat vain vesiä murjuihinsa ja rakentelivat esteitä. Tykistöpatteri vain vähän projautteli silloin tällöin. Kyllä ovat ryssät tainneet lopettaa koko sotimisen.

8.3.-40

Hiljainen päivä. Mikä kumma on tullut ryssälle kun ei oikein tahdo reilusti tapella. Täytynee pyytää lupa taas partioon joskus.

9.3.-40

Vähän se ryssä moikutti tykeillään. Hauska vierailu-matka. Kävin tänään ’potretissa’ ja kuva tuli.

10.3.-40

Hiljainen päivä. Lukeminen on loppunut. Olis nyt vaikka ’Jänis Vemmelsäären seikkailut’ niin lukisin sen.

11.3.-40

Ystävämme Aleksei jarruttaa. Saamme työvoiton ja ryssä ajetaan pois matolta pakoilun takia.

12.3.-40

Etelässä jyrisee. Täällä ei ryssä uskalla hyökätä vaan pysyy kiltisti korsussaan.

13.3.-40

Suomi ja Venäjä ovat solmineet rauhan keskenään. Koko Viipurin lääni joutui ryssälle. Tämä oli häpeällisin rauha mikä maailmassa on koskaan solmittu. Emmekö me olisi osanneet taistella ja tarpeen vaatiessa kaatua. Miksi teimme tällaisen rauhan. Olisi ollut paljon ihanampaa kaatua ennekuin tämä häpeä meitä kohtasi. Tämä on Suomen häpeätahra. Miksi täytyi Karjalaisten menettää kotinsa ja maansa. Tämä kaikki on Ruotsin syytä. Ruotsi ei antanut kauttakulkulupaa sotatarvikkeillemme, joita tarvitsimme. Ei tätä oikein osaa uskoa. Onkohan tämä totta.

14.3.-40

Kaikki on kylmää totuutta. Tänään lähdemme taaksepäin. Suomen armeija on vielä lyömätön, mutta kuitenkin täytyy meidän mennä taaksepäin ja antaa valloittamattoman maan sovinnolla ryssille. Nyt sen vasta käsittää miltä tuntui Vänrikki Stoolin tarinoiden kuormarengistä. Vielä kerran tulemme tänne takaisin. Se on ainut toivoni, joka vielä pitää minua pystyssä. Toivottavasti voin vielä jotenkin vahingoittaa ryssää. Se on varmaan kaikkivaltiaan tarkoitus, kun hän on säästänyt minut tässä sodassa aivan haavoittumattomana. Toivottavasti saan vielä kerran nähdä Karjalan vapaana. Mieleni on puhdas, sillä olen tehnyt kaikkeni pelastaakseni omalta osaltani isänmaani.

15.3.-40

Suomen armeija marssi kohti uutta rajaa jatkuu. Hammasta purren marssivat pojat. Tavallisin vastaus on, että tämä ei ole viimeinen raja. Vielä on Suomen armeija voittamaton. Vaikka puolimiljoonaa Karjalaista joutui kodittomiksi, niin vielä kerran on meillä jokaisella koti Karjalassa. On vaan uskottava valoisaan tulevaisuuteen. En tiedä mihin nyt ryhtyisi. Luultavasti ilmestyy jokin tilaisuus, että voi vahingoittaa ryssää. Pojat tänään kysyivät minulta, että olisikohan mahdollista päästä vaikka Turkin armeijaan siinä tapauksessa, että siellä syntyisi rettelöitä ryssän kanssa. Nyt pitäisi vaan etsiä lähimmät omaiset näköpiiriin ja koettaa aloittaa tämä ’emigrantti-elämä’.

16.3.-40

Hiihtomme jatkuu. Päivämarssi 30 km. Väsymys ei vaivaa ruumiillisesti niinkään kuin sielullisesti. Kuulin huhu, että Japanin ja ryssän välillä on ollut rettelöitä Sahalinin saarella. Toivottavasti siellä alkaa kiehua ja minä pääsen sinne. Missähän ovat omaiset nyt?

17.3.-40

Palmusunnuntai. Olemme täällä Korpiselässä. Matkamme jatkuu joskus myöhemmin. Oikeastaan on turha jatkaa tätä Sotapäiväkirjaa, mutta toivon, että tämä rauha ei ole pitkäaikainen ja siksi jatkan tätä vielä jonkin aikaa. Suurin osa Viipurin lääniä jouti nyt ryssille.

18.3.-40

Tämä ’rauha’ jatkuu vaan yhä. Oli Sortavalassa ollut jotain krähinöitä sotapoliisien ja ryssien kesken, mutta ei mitään vakavampaa.

19.3.-40

Joudumme rajavartiotehtäviin tälle uudelle rajalle. Toivon, että saisin eron armeijasta ja pääsisin johonkin muualle. Ei tämä uuden rajan vartioiminen oikein innoita ihmistä kun oma koti on rajan tuolla puolen. Kyllä ne jotka kaatuivat silloin voiton päivinä, ovat onnellisemmassa asemassa.

20.3.-40

Kenenkään ihmisen ei pitäisi olla Karjalaisen, vaan joku sisä-suomalaisen jolla ei ole mitään pelkoa itäisestä naapurista. Eivät nuo hämäläiset osaa käsittää Karjalasien tunteita hänen jättäessään kotinsa ja synnyinseutunsa ryssälle. Ihan ne taitavat iloita tästä rauhasta. Suurin menetys on heistä se, että Hankoniemi joutui ryssälle. Eivät he osaa ajatella kodittoman Karjalan kansan kohtaloa. Ihan sydämeeni koskee kun kuulen heidän puhuvan kodistaan ja sinne pääsystään. Minusta tuntuu, että minulla ei ole enää paikkaa Suomessa. Ihmiset ovat kovia toisten kärsimyksille.

21.3.-40

Huomenna lähdemme asettamaan kenttävartiot tuonne rajalle.

22.3.-40

Pitkäperjantai. Ei tämä päivä kyllä tuntunut yhtään pitkältä sillä oli hommaa kun asetin kenttävartiot ja hiihdin partioladut. Muuten tämä olisi kyllä hauskaa hommaa, mutta tuo raja on väärässä paikassa.

23.3.-40

Ryssä hiipii vaan hiljalleen kohti meitä. Tänään sain tietää, että olen saanut vapauden ristin. Se on menettänyt merkityksensä. En tunne mitään iloa enkä ylpeyttä sen saatuani.

24.3.-40

Elämä jatkuu hiljaisena edelleenkin. Ei mitään uutta ole tapahtunut. Ryssä vaan tulee hiljalleen tänne päin. Emme ole vielä saanut kosketusta kuin meidän viimeisiin osastoihimme.

25.3.-40

Ei mitään erikoista

26.3.-40

Ryssä vaatii rajaa lännemmäksi. Mutta jos he välttämättä sitä tahtovat niin tapellaan. Autot jyrisevät tuolla Korpiselän kylässä ja kuuluu myös vähän ryssän pulinaa.

27.3.-40

Tänään tulivat ryssät tänne meidän puolelle neuvottelemaan. Ne pysäyttivät autonsa noin 20 m päähän rajapuomistamme ja usko tai älä päiväkirja, niin tuntui nenään selvä ryssän haju. Kyllä nuo ryssät haisevat. Oli sotilasarvo mikä vaan niin haju on aina vaan sama. Siellä oli eräs selvä juutalainen upseeri, kysyin että puhuuko hän saksaa ja puhuihan se. Juttelimme aika kauan ja tulimme aika hyvin toimeen. Miellyttävä tyyppi.

Sitten oli siellä eräs suomalainen. Sanoi olevansa Karjalasta Kemin piirikunnasta Santeri Pavlov. En usko, luulen että hän oli joku Suomesta paennut kommunisti. Ei se osannut edes kunnolla Karjalan kieltä puhua. Se oli aivan ”oikeauskoinen kommunisti”. Teki mieli vetää leukaan moista tyyppiä. Olivat hyvin ihmeissään kun näytin heille tätä ryssän pistoolia, jonka olin saanut eräältä ryssän upseerilta, joka sen minulle kiitollisena testamenttasi minun hänelle tekemieni palveluksien johdosta. --- Se kyllä oli oikeastaan hyvin vaatimaton palvelus jonka tein tälle ryssälle enkä oikeastaan olisi niin hyvää lahjaa ansainnut, mutta pidän sen nyt kuitenkin muistona siitä ajasta.

Kyllä muuten vähän harmitti kun tuli oltua niin lähellä ryssää eikä kuitenkaan yhtään niistä nitistetty. Saa nähdä nyt mitä ryssät hautovat nykyään. Kyllä niillä oli huonot autot.

28.3.-40

Tänään tuli ryssän neuvottelijat ja sanoivat röyhkeästi, että he ovat antaneet armeijalleen marssikäskyn. Meillä oli jo notkotkin katsottuna mihin me ne olisimme tappaneet. Mutta ryssät vaan tulivat pienellä sakilla ja alkoivat laittaa rajapuomiaan pystyyn noin 50m päähän meidän puomistamme. Eikä mitään laukaustenvaihtoa syntynytkään. Meille tuli nyt illalla määräys siirtää kuitenkin puomiamme. Tuli kilometrin puolueeton vyöhyke välille. Minun vähäpätöinen persoonani sai määrätä tuon rajapuomin paikan. Öhöm. Minä siis määräsin lännen ja idän rajan. Lieneekö sitten lopullinen raja. Nähdään.

29.3.-40

Kyllä se minun asettamani rajapuomi taisi sattua omalle paikalleen, ainakin se nyt toistaiseksi on vielä sillä minun asettamallani paikalla. Tänään taas kävivät neuvottelijamme ryssän kanssa rajaa määräämässä.

30.3.-40

Tänään ei sattunut mitään erikoista. Olen nyt käynyt päivittäin ratsastelemassa. Vanhempani ovat Hämeen-Kyrössä.

31.3.-40

Surullisen Maaiskuun viimeinen päivä. Toivottavasti on tänä vuonna vielä kuukausi, joka on onnekas Suomelle. Tulevaisuus sen näyttää. Ryssät kävivät meidän puolellamme, joutuivat yllätetyiksi ja lähtivät juoksemaan karkuun hillopurkit kainalossa, jotka olivat ottaneet eräästä talosta. Meidän pojat ottivat ne kiinni ja antoivat selkään, ryöstivät kokardit lakista ja laittoivat sitten ryssän puolelle ne. Taisi olla ryssien vähän noloa mennä omien luo silmät mustina.

(31.3.-41 Savonlinnan liepeillä odottavan aika on pitkä. Missä olen 31.3.-42?)

1.4.-40

Hip hap huu nyt on Huhtikuu. Ei ole sattunut mitään erikoista. Aika kuluu pikkuhiljalleen.

2.4.-40

Ei mitään erikoista. Tämä päiväkirjan pito saisi jo oikeastaan loppua, mutta se on muodostunut minulle hupaisaksi tavaksi. Täytynee pitää tätä nyt niin kauan kuin tätä lokoista aikaa on, ja tämä kirja riittää

3.4.-40

Tänään kaikki vielä hiljaista. Vietiin kirje meiltä ryssille majuri Bohorotskille. Ryssä varustaa linjojaan ja pysyy kilttinä toistaiseksi.

4.4.-40

Aika kuluu vaan pikkuhiljalleen. Päivisin käyn hiihtelemässä ja ratsastamassa. Muuta hommaa täällä ei nyt toistaiseksi olekaan.

5.4.-40

Tänään kävin viemässä erään kirjeen ryssän puolelle. Ryssät tulivat hiihtäen vastaan. Kyllä ovat huonoja hiihtäjiä. Aika ystävällisiä muuten ne olivat. Hiljaisia nuo muuten olivat.

6.5.-40

Pikku neuvottelu taas rajalla. Ei muuta erikoista.

7.4.-40

Tuntuu vähän palaneen käryä. Saattaa ruveta Euroopassa oikein kiehumaan lähiaikoina.

8.4.-40

Länsirintamalla on vielä hiljaista. Englannin hallituksessa pikku muutoksia. Saa nähdä mitä nämä herrat nyt saavat aikaan tässä sodassa.

9.4.-40

Englanti miinoittanut Norjan rannikkoja. Norja esittänyt vastalauseensa. Saksa on vielä hiljaa. Länsirintama +/- 0.

10.4.-40

Nyt se alkoi Euroopassa se hullunmylly. Viime yönä ovat Saksalaiset miehittäneet suuren osan Tanskaa ja eräitä Norjan satamia ja kaupunkeja, mm Narvik ja Oslo. Siellä taidetaan tapella jonkun verran. Eurooppa alkaa kiehua. Minusta tuntuu, että tämä sota laajenee tosi laajaksi. Saattaa olla koko Euroopan tuho. Kuka näkee vielä rauhan.

11.4.-40

Taistelut Pohjanmerellä jatkuvat. Sotalaivoja painuu syvyyteen puolin ja toisin. Yleensä tiedot ristiriitaisia, mikä todistaa sitä, että siellä taistellaan. Norjalaiset taistelevat maassa saksalaisia joukkoja vastaan. Pääsisinpä sinne vapaaehtoisena.

12.4.-40

En ole pitkään aikaan saanut mitään tietoa vanhemmistani. Mitenkä he jaksanevat? Toivottavasti on kaikki kuitenkin hyvin. Täällä on kaikki hyvin hiljaista. Norjassa ne taitavat vaan hiljalleen tapella. Maailman rauhallisin paikka on tätä nykyä ”Länsi-rintama”.

13.4.-40

Ryssä tuntuu tekevän varustelutöitä tuolla omalla puolellaan. Kuuluu sellaista moottorin särinää (porakone) ja sitten ammutaan. Se luultavasti ampuu kiviä ja jäätynyttä maata. Eräänä päivänä ne olivat ampuneet erään meidän rajavartijoistamme jossain tuolla vasemmalla. Muuten on ollut hiljaista.

14.4.-40

Samaa ne ryssät vaan hommailevat siellä omalla puolellaan. Varustelevat vaan rajaansa. Pelkäävät, että me täällä hyökkäämme. Syytä onkin pelätä.

15.4.-40

Ryssät poistivat tänään Korpiselän lutherilaisesta kirkosta ristit pois torneista. Kiusasivat luultavasti ryssän silmää. Se on luultavasti nyt joku kerhohuoneisto.

16.4.-40

Tänä aamuna klo 3 hiihtelivät ryssät oman puominsa tällä puolella, mutta eivät kuitenkaan tulleet näkösälle. Mitä lienee heillä ollut asiaa. Meille on taas annettu käsky välttää aseellista yhteenottoa. Kunpa pääsisi sellaiseen armeijaan jossa ei tätä kiellettäisi.

17.4.-40

Hiljaista vaan. Ryssä tekee varustelutöitään, ampuu ja polttaa siellä. Kävin tänään kalastamassa Umpijärvellä. Huono kalaonni ja hiihtokeli.

18.4.-40

Täällä ei mitään erikoista ole sattunut. Norjassa tapellaan vielä. Englanti taitaa hiukan auttaa Norjaa. Tanska on Saksan miehittämä.

19.4.-40

Tänään ryssä ampui oikein lähellä paljon lähempää kuin tavallisesti.

20.4.-40

Hiljaista, hiljaista vaan. Tänään ryssät luovuttivat 528 suomalaista sotavankia ja suomalaiset 1002 ryssää. Norjassa tapellaan vaan edelleen.

21.4.-40

Täällä vaan hiljaista. Pääsisinpä Norjaan. Siellä tapellaan.

22.4.-40

Hiljaisuus jatkuu vaan. Ryssä on lopettanut ampumisensakin. Norjassa jatkuvat taistelut.

23.4.-40

Hiljaista. Meiltä luovutettiin joukkueen verran miehiä. Kaikilla tuntuu nyt olevan kiire koteihinsa, paitsi niillä joilla sitä ei enää ole.

24.4.-40

Norjassa tapellaan. Saksalaiset tuntuvat etenevän siellä. Saa nähdä miten tilanne siellä kehittyy. Se vaikuttaa varmasti meidänkin kohtaloomme.

25.5.-40

Tänään lähti meiltä paljon miehiä lomalle toistaiseksi. Oli se vähän ikävää erota heistä. Tänään oli minulla paljon työtä. Toivottavasti pääsen pian lomalle.

26.4.-40

Hiljaista. Ryssä tekee vaan varustelutöitään. Tältä jo vähitellen joutaisi pois siviiliin.

27.4.-40

Norjasta kuuluu taistelun pauhua. Ryssät ovat sanoneet, että maailmassa on kaksi voittamatonta armeijaa; Suomen armeija ja puna-armeija. Ei meillä ole mitään tulevaisuutta jos me olemme yhtä huonoja kuin ryssät.

28.4.-40

Täällä on vaan hiljaista. Aika käy pitkäksi.

29.4.-40

Kohta päästään siviiliin ja sitten jonnekin.

30.4.-40

Tänään eivät ryssät ole yhtään ampuneet, valmistelevat luultavasti huomista juhlaansa. Yksinäisiä miehiä vaan liikkuu Korpiselässä.

1.5.-40

Tänään on vappu. Ryssät ovat nostaneet Korpiselän kansakoulun lippusalkoon suuren punaisen lipun. Mitenkähän ne tuolla Viipurissa juhlivat.

2.5.-40

Helatorstai. Taitaa olla ryssällä rapula kun ei mitään sieltä kuulu. Ei ne kyllä tänään muuten pyhää pidä.

3.5.-40

Ryssät syyttävät meitä rajaloukkauksesta. Haastavat tietysti jo valmiiksi riitaa. Saa nähdä miten jatkuu.

4.5.-40

Hiljaista. Ei erikoista.

5.5.-40

Ryssät väittävät, että me olemme ampuneet rajalla. Muurilan tapaus. Hah-haa.

6.5.-40

Ryssät tekevät varustelutöitään siellä omalla puolellaan. Kesä tekee tuloaan.

7.5.-40

Elämä kulkee entistä latuaan. Ei mitään tapahdu.

8.5.-40

Hiljaista vaan. Meille tulee pian ehkä muutto täältä. Aion pitää tätä sotapäiväkirjaa siksi kunnes pääsen lomalle. Ei mitään uutta ryssistä. Siellä Korpiselässä ne vaan hiljalleen eleskelevät.

9.5.-40

Ryssä ampui tänään oikein saroja. Se tuntuu varustavan suojansa oikein ...

10.5.-40

Aika kävisi vallan pitkäveteiseksi, ellei tuo ryssä tuolla aina ammuskelisi päivät pitkät. Saksa on alkanut suuren hyökkäyksen länsirintamalla Alankomaiden kautta. On se ikävää, kun täytyy vihata Saksaa. Pian on Suomen aika toimia ja silloin me toimimme ja ajamme pois ryssän Karjalasta.

11.5.-40

Täällä tuntuu vaan hiljaisuus jatkuvan. Hollannissa ja Belgiassa tapellaan, Iso-Britannia tuntuu natisevan liitoksissaan.

12.5.-40

Me muutamme täältä tänään pois. On ihan vähän vaikea muuttaa.

13.5.-40

Nyt siitä tuli tosi siitä muutosta. Eilen illalla kävin sanomassa hyvästiä noissa naapuri taloissa. Kärpäsen emäntä saaresta ihan itki hyvästellessä. Kyllä on sydämellistä tämä Karjalan kansa.

14.5.-40

Tänään lähdimme Öllölästä. Seuraava tavoite on Kovero. Täällä on muutamia tuttuja joita en ollut nähnyt koko sodan aikana.

15.5.-40

Sarvingissa. Matkamme jatkuu Kaltimon kautta Joroisiin. Siellä alkaa koulutus. Jatkan tätä sotapäiväkirjan pitoa siksi kunnes pääsemme rautatievaunuun.

16.5.-40

Armeijan lippujuhla. Mitään paraatia meillä ei ole. Tänään marssimme Kaltimoon. Tämä on hyvin kaunista paikkakuntaa. Olin täällä jo viime kesänä käymässä.

17.5.-40

Odottelemme junaa ja koulutamme jo näitä alokkaita.

18.5.-40

Tänään klo 19:00 lähdemme määräasema Joroinen. Näkemiin Karjala.

19:45

Nyt olemme junassa ja pian lähdemme pois täältä Karjalasta. Joudumme koulutustehtäviin Sisä-Suomeen. Paljon kovaa olemme saaneet kokea tämän sodan aikana, mutta koskaan en kuullut valitusta enkä tuskittelua kenenkään huulilta, ennekuin 13 Maaliskuuta. Emme me itkeneet sodan vaivoja, emmekä sen meille asettamia koettelemuksia, vaan tätä rauhaa me itkemme. Koskaan emme voi Karjalaa unohtaa. Vielä kerran me palaamme ja vapautamme Karjalan Ryssiltä.

Näkemiin Karjala!

Talvisodan aikainen päiväkirja, jonka on kirjoittanut JR16:n komppanianpäällikkö Terho Jantunen. Kiitän hänen poikaansa Juhani Jantusta materiaalista ja julkaisuluvasta. - Seppo Jyrkinen

JR16 taisteluista Aaro Salmela on kirjoittanut romaanin "Isät katsovat poikiaan". Samoista taisteluista on kerrottu myös Jouko Vahtolan kirjassa "Tankit tulee".