Lähettiläs Schoenfeld.
Yhdysvaltain ulkoministeriön arkistoja voi lukea internetin kautta. Ohessa yksi asiakirja, jonka USA:n Helsingin-lähettiläs Schoenfeld on lähettänyt 3. joulukuuta 1941 Helsingistä Washingtoniin. Schoenfeld kertoo, että Suomen Tukholman-lähettiläs Wasastjerna tapasi hänet ja lupasi, että Suomi ei katkaise Muurmannin rataa pohjoisessa.
Lend-Leasen pohjoinen reitti Jäämeren ja Muurmannin radan kautta olivat merkittäviä nimenomaan sodan alussa. Meritie kesti vain 1-2 viikkoa, kun Persian kautta tapahtuneet toimitukset veivät kaksi kuukautta. Osa länsivaltain toimittamasta kalustosta päätyi myös Suomen rintamalle.
Schoenfeldin salasähke löytyy päivitetystä linkistä (United States Department of State, Office of the Historian, Foreign Service Institute).
Tapaaminen
Schoenfeld kertoo tapaamisestaan Suomen Tukholman-lähettiläs Wasastjernan kanssa 2. joulukuuta 1941. Läsnä oli myös sihteeri, sittemmin asiainhoitajana Helsingissä toiminut McClintock. Wasastjerna kertoi tavanneensa edellisenä päivänä presidentti Rytin, ulkoministeri Wittingin ja puolustusministeri Waldenin. Wasastjerna kertoi puhuvansa epävirallisesti ja halusi kertoa, että 1) sotilasoperaatiot päättyisivät pian, ja 2) Suomi ei missään tapauksessa tulisi vahingoittamaan länsimaiden etuja pohjoisessa [so Muurmannin rata saisi jatkaa toimintaansa].
Wasastjerna toi esiin yhteistyöhalukkuuden Suomen puolelta. Kertoi näkemyksensä, että saksalaiset eivät kykenisi valtaamaan Murmanskia ilman suomalaisten tukea. Suomalaisten sotatoimet olivat lähellä tavoitteitaan ja päättyisivät 4 viikon sisään.
Suomen rajoitukset
Wasastjerna myönsi, että Suomen hallituksen oli otettava Saksan reaktiot huomioon ja että sen vuoksi se ei voisi antaa brittien sodanjulistusuhkaukseen vastausta, joka tyydyttäisi sekä länsivaltoja että Saksaa. Länsivallat kun olivat kaukana ja Saksa lähellä.
Suomen lähettiläs kertoi Suomen politiikan olevan riippuvainen elintarvikkeista (Nälkätalvi). Jos elintarvikkeita ei saataisi Ruotsista, Suomen olisi pyydettävä niitä Saksasta. Hitler käytti elintarvikeasiaa poliittisena instrumenttina ja Wasastjerna oletti Saksan ennen pitkää lietsovan ruotsalaisvastaisia asenteita osoittamalla, että Ruotsista ei tullut elintarvikkeita, mutta Saksasta niitä tuli.
Wasastjernan ihmeteltyä mitä etua länsimaat saavuttaisivat sodanjulistuksella, vastaukseksi viitattiin Hullin ja Stimsonin mielipiteenilmaisuihin.
Schoenfeldin käsitys
Schoenfeldin mukaan Wasastjerna esitti hänelle latteuksia ja että vaikutelma oli, että Suomi ei voinut päättää asioistaan täysin vapaasti, vaan toimi Hitlerin varjossa.
Muurmannin rata
Eri tapaamisessa oli Suomen ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkö kertonut Gleeckille, että Karhumäen ja Uhtuan jälkeen Suomen armeija lopettaa sotatoimet. Suomalaiset olisivat valmiita keskustelemaan Muurmannin radan liikenteestä ja että Sorokka ei ollut enää tavoitteena. Suomalaiset asettuisivat sellaisiin puolustusasemiin, että ne eivät katkaisisi Muurmannin radan liikennettä.
Huomioita
Wasastjernan puheille on annettava suuri painoarvo erityisesti siksi, että Suomi todellakin menetteli hänen sanojensa mukaisesti. Karjalan kannaksella suomalaiset olivat Päämajan päätöksellä lopettaneet aktiivin sodankäynnin jo kaksi kuukautta aikaisemmin ja Syvärillä kuukautta aikaisemmin. On syytä olettaa, että myös pohjoisempana sotatoimien lopettaminen oli ollut näköpiirissä jo paljon ennen Wasastjernan ja Schoenfeldin tapaamista.
Tässä keskustelussa huomiota herättää kolme seikkaa:
1) Keskustelun käyminen osoittaa oikeaksi väittämän, jonka mukaan Suomen päättäjät olettivat, tai vähintäänkin toivoivat, länsivaltain voittavan sodan. Jos Ryti olisi toivonut Saksan voittoa, niin silloin tällaisia keskusteluja ei olisi edes käyty ja Muurmannin rata olisi katkaistu myös pohjoisessa.
2) Wasastjerna luovutti länsivalloille ja siten myös Neuvostoliitolle niitä hyödyttäviä, strategisesti merkittäviä sotilaallisia tietoja. Keskustelu kertoo selvästä erosta Saksan tavoitteisiin. Erillissota käsitettä ei suinkaan keksitty vasta "Stalingradin jälkeen", kuten viihdejulkaisuissa usein väitetään.
3) Lähettäessään Wasastjernan USA:n lähettilään puheille, Suomen päättäjät ottivat erittäin suuren riskin. Mikäli nämä keskustelut olisivat vuotaneet saksalaisten korviin, siitä olisi seurannut jonkinlainen vastareaktio. Loppuvuodesta 1941 Saksa oli yhä Euroopan voimakkain sotilasmahti.