Suomen asehankinnat ulkomailta 1930-luvulla
Ennen Talvisodan syttymistä Suomen armeijalle ulkomailta ostetut tai Suomessa lisenssin turvin valmistetut aseet 1930-luvulla olivat lähestulkoon yksinomaan länsimaista alkuperää.
Viimeiset merkittävät kaupat, joiden toimituksista edes osa ehti maahan ennen Neuvostoliiton hyökkäystä, tehtiin aivan sodan alla. Joihinkin merkittäviin asehankintoihin sisältyi myös valmistuslisenssi.
Armeijan asehankinnat olivat pääosin sotilaallis-kaupallisia, mutta niillä oli myös poliittinen aspekti, etenkin toistuessaan. Ne rakensivat Suomen ja länsimaiden välille siteitä paitsi kaupan, myös koulutuksen, varaosien, huollon ja henkilösuhteiden kautta.
Tutkimuskirjallisuus pääsääntöisesti sivuuttaa asehankintojen voimakkaan länsipainotuksen. Yksi poikkeus toki on. Kirjassaan "Risto Ryti. Elämä isänmaan puolesta", Martti Turtola kirjoittaa sivulla 164: "Aseita Saksasta ei ostettu nimeksikään."
Ilmavoimien ulkomaiset konehankinnat
Fokker D 21 - kuva Jatkosodan ajalta.
*) Saksa tarjosi Heinkel 114 hävittäjää, mutta sitä ei valittu.
**) Saksa tarjosi Junkers 86 konetta, jonka Ruotsi valitsi, mutta Suomi ei.
Kappalemääräisesti laskien Suomen Ilmavoimille hankittiin yhteensä 278 lentokonetta. Näistä ulkomaista alkuperää oli 201 kappaletta, joista 3 Saksasta. Kotimaasta hankittiin Viima, Sääski ja Tuisku -merkkisiä koulukoneita 77kpl.
Määrällisesti saksalaiskoneiden osuus ulkomaisista hankinnoista oli 1,5% ja taloudellinen arvo on jäänyt alle 1%:n.
Maavoimien ulkomaiset asehankinnat
Boforsin 40mm it-tykki talvisodassa.
Osa taulukossa mainituista aseista kuului suurempaan erään, jonka toimitukset jatkuivat (Ruotsi) tai katkesivat (Saksa) Talvisodan alettua. Saksalainen asekauppias Veltjens toimitti 20kpl Gustloffin tykkejä pian Talvisodan alun jälkeen Ab Svenska Castran kautta, ennen kuin Berliini kielsi toimitukset. Boforsin it- ja pst-tykkeihin sisältyi lisenssi.
Saksasta tehtyjen hankintojen rahallisen arvon voidaan arvioida olleen 5% suuruusluokassa.
Merivoimien ulkomaiset asehankinnat
Väinämöisen 8 tuuman kranaatti painoi 225kg.
Sotalaivojen piirustuksia ja osia
Saksasta ei ostettu yhtään sota-alusta 1930-luvulla.
Julkisuudessa huomiota saaneiden panssarilaivojen ja sukellusveneiden piirustukset ostettiin 1920-luvun lopulla Hollannista, saksalaisomisteiselta Ingenieurskantoor voor Scheepsbouwilta. Alukset valmistettiin Suomessa ja IsV avusti Turussa toiminutta Crichton-Vulcanin telakkaa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen ei saksalaisilla sota-alusten suunnittelijoilla ollut kaksisesti kysyntää, joten Hollannissa toimineen IsV:n suunnittelupalveluita voi pitää erittäin edullisina.
Rajatapauksena voidaan pitää hollantilaistoimiston Crichton-Vulcanilta aivan 1920-luvun lopussa tilaamaa 250tn sukellusvene CV-707:ää. Sillä suoritettiin kahden kesän aikana koeajoja saksalaisella miehistöllä. Suomen laivasto otti sen käyttöönsä 1934 ja se ostettiin 1936, jolloin se sai nimen "Vesikko".
Vartiomoottoriveneet VMV1 ja VMV2 ostettiin merivartiolaitokselle Saksasta aivan 1920-luvun lopulla.
Panssarilaivojen kaikki aseet hankittiin länsimaista:
254mm tykkejä 8kpl Boforsilta Ruotsista
105mm tykkejä 16kpl Boforsilta Ruotsista
40mm it-tykkejä 8kpl Vickersiltä Englannista
20mm it-tykkejä 4kpl Madsenilta Tanskasta
Sukellusveneiden pääaseet, torpedot, tilattiin Italiasta. Sukellusvenemiinat tulivat Ruotsista. Kolme suurinta venettä, Vetehinen, Vesihiisi ja Ikuturso, saivat kukin 76mm kansitykin Boforsin tehtaalta Ruotsista ja kevyet 20mm it-tykin Madsenilta Tanskasta. Myös Vesikkoon asennettiin 20mm Madsenin konetykki Saukon kansiaseistuksen rajoittuessa konekivääriin.
Kansainvälistä kehitystyötä
Saksan valtio
Versaillesin rauhansopimuksen rajoitusten vuoksi saksalaiset teettivät aseittensa tuotekehitystä ulkomailla ja myös kouluttivat sotilaitaan toisissa valtioissa. Tällaisen taloudellisia vaikutuksia on vaikea arvioida. Suurimmat hyödyt tulivat Saksan oman tietotaidon kasvun ja varustautumisen nopeutumisen kautta.
Neuvostoliitossa koulutettiin Rapallon sopimuksen mukaisesti Saksan ilma-asetta ja panssarijoukkoja ja lisäksi Neuvostoliitossa kehitettiin mm panssarintorjuntatykkejä saksalaisen osaamisen pohjalta.
Ruotsissa kehitettiin saksalaista 88mm:n ilmatorjuntatykkiä 1. Maailmansodasta lähtien, sekä Junkers 87 syöksypommittajaa.
Pieni rannikkosukellusvene, sittemmin nimen "Vesikko" saanut, rakennettiin Turussa saksalaisten vaatimusten mukaisesti ja saksalaisten tekemien perusteellisten testiajojen jälkeen se myytiin Suomen laivastolle.
Suomen merivoimien hankinnoissa saksalaisten taloudellinen hyöty koostui Vesikosta sekä suomalaisille myydyistä laivojen osista sekä telakoilla työskennelleiden palkoista. Kahden panssarilaivan ja viiden sukellusveneen kokonaisuudessa saksalaisten osuus jää %-luokkaan ollen merkittävä ainoastaan Vesikossa.
Hollantilainen insinööritoimisto
Saksan meriaseen kehitystyössä kunnostautui erityisesti kaupallisin periaattein toiminut hollantilainen insinööritoimisto IsV. Yritys oli saksalaisten omistama, jonka vuoksi sitä on usein kutsuttu liioittelevasti peiteyritykseksi tai bulvaaniksi. Se myi osaamistaan Suomen, Neuvostoliiton ja Saksan lisäksi myös Ruotsiin, Japaniin, Espanjaan, Italiaan ja Turkkiin. IsV suunnitteli mm:
Neuvostoliittolaisen S-luokan sukellusveneen
Saksalaiset tyyppi II ja tyyppi VII sukellusveneet
Suomalaiset panssarilaivat ja sukellusveneet
Ulkomaalaisomistus ei tee yrityksestä bulvaania, mikä nimitys tarkoittaa todellisen omistajan piilottamista. Meyerin Turun telakka on tänä päivänä saksalaisomisteinen, mutta se ei ole peiteyritys eikä bulvaani. Ulkomaalaisia työntekijöitä telakan toiminnoissa työskentelee 2020-luvulla useita tuhansia.
Sukellusvene rantamaisemissa 1941
Summa summarum
Rahassa laskettuna länsimaiden osuus Suomen 1930-luvulla tekemistä asehankinnoista oli 95% luokkaa. Saksan ja Itä-Euroopan osuus jäi muutamiin prosentteihin. Tulos on samassa linjassa armeijan ylimmän johdon koulutusta koskevan tarkastelun kanssa.
Asehankinnat sitoivat Suomen hyvin voimakkaasti länsimaihin, mikä kyseenalaistaa lähdekirjallisuudessa yleisesti esiintyvät väitteet Suomen armeijan saksalaismielisyydestä.
Yhtenä selityksenä Suomen vaatimattomiin aseostoihin Saksasta on tarjottu Saksan oman armeijan tarpeita. Alla oleva tarkastelu ei puolla tätä selitystä, sillä Suomen tarpeet olivat murto-osa Saksan ulkomaille toimittamista aseista.
Kaupallisesti toimivat saksalaisyritykset myivät lentokoneita sekä lentoyhtiöille että eri maiden armeijoille. Niiden tavoitteena oli luonnollisesti myydä mahdollisimman paljon koneita kenelle tahansa ostajalle.
Saksan hallituksen kannalta asetelma oli hieman toisenlainen. Valuuttatulot olivat tietenkin tavoiteltavia, mutta sen myöntämiin vientilupiin vaikuttivat myös poliittiset näkökulmat. Esimerkiksi Messerschmitt 109 hävittäjien sovitut toimitukset Jugoslaviaan ja Heinkel 112 toimitukset Unkariin takkusivat kaupanteon jälkeen poliittisista syistä. Myös Saksan oman armeijan tarpeilla etenkin aivan sodan kynnyksellä on saattanut olla vaikutusta, mutta silti vuonna 1939 Sveitsiin toimitettiin lähes 100 Messerschmitt hävittäjää.
Ostajien päätöksiin vaikuttivat samoin poliittiset näkökulmat, sekä tarjolla olleiden aseiden laatu ja hinta. Aivan sodan alla muodostuivat "myyjän markkinat" eikä ostajilla ollut enää varaa nirsoilla minkään suhteen: kaikki kelpasi.
Neuvostoliitto hankki lentokoneiden ja aseiden valmistuksen tarvittavaa tietotaitoa Saksasta 1920 ja 1930 lukujen vaihteessa (Rapallon sopimus) ennen Hitlerin valtaannousua. Saksalaisen tietotaidon turvin valmistetut määrät olivat huomattavia (esimerkiksi 45mm pst-tykkejä noin 22.000kpl), mutta koska ne eivät vaikuttaneet Saksan aseteollisuuden tuotantokapasiteettiin, eivätkä olleet kansallissosialistisen Saksan harjoittamaa kaupankäyntiä, niitä ei ole otettu mukaan tarkasteluun.
Samoin se osti teknologiaa länsimaista. USA:sta hankittiin mm Christie-panssarivaunut, joiden pohjalta sittemmin kehitettiin hyvin tunnettu "Sotka".
Heinkel 111 pommikone Sortanlahdella 1942
Lentokoneet
Saksalaisyritykset toimittivat 1930-luvulla ulkomaille noin 800 sotilaskonetta ja sotilaskäyttöön soveltuvaa siviilikonetta, minkä lisäksi Saksan valtio lähetti lentokoneita Espanjan sisällissotaan. Ulkomaille toimitettiin yhteensä noin 1.500 armeijoille käyttökelpoista lentokonetta ja jonkin verran lisenssejä. Lentokoneteollisuuden tuotantokapasiteetin kannalta katsottuna konetyypin sotilasversiot ja siviiliversiot ovat kutakuinkin samanarvoisia, joten ne on esitetty yhdessä.
Edellisten lisäksi saksalaiset myivät harjoitus- ja koulukoneita, jolloin päästään reilusti yli 2.000 lentokoneen lukemiin. Koulukoneita ei ole otettu mukaan oheisiin tilastoihin, vaikkakin niiden tuotanto oli pois Saksan omasta lentokonetuotannosta.
Suurimmat toimitukset Espanjan sisällissodan ulkopuolella olivat Junkers 52 (250kpl), Junkers 86 (200kpl) koneet, joita toimitettiin sekä pommikoneiksi, kuljetuskoneiksi että matkustajakoneiksi. Kolmas huomattava ryhmä oli Messerschmitt 109 hävittäjä (100kpl). Kaikki lukumäärät ovat "noin" tietoja.
Kauppoja tehtiin luonnollisesti suuremmista määristä. Esimerkiksi Messerschmitt hävittäjistä tehtiin kaupat lähes 200 koneesta, mutta vain osa ehti toteutua ennen toisen maailmansodan syttymistä.
Myydyt lentokoneet
Useasta koneesta oli sekä sotilasversioita pommiripustimilla, että siviiliversioita matkustajaistuimilla.
Hävittäjäkoneet
Messerschmitt 109 - noin 100kpl. Sveitsi 90kpl (kaupat 115kpl joista viimeiset toimitettiin sodan jo sytyttyä). Jugoslavian toimitusten määrä ennen sotaa on tuntematon, mutta kaupat tehtiin 70-80 koneesta. Sveitsi tilasi hävittäjähankinnan myötä 146kpl Bückerin koulukonetta, jotka olivat helpompia valmistaa kuin sotakoneet, mutta niiden toimitus oli pois Saksan teollisuuden tuotantokapasiteetista.
Heinkel 112 - 60kpl. Romania 30kpl, Japani 30kpl. Unkarin kanssa tehtiin kaupat 36 koneesta, mutta vain muutama toimitettiin ja myytiin sitten lisenssi. Kone oli tarjolla myös Suomen ilmavoimille, joka kuitenkin valitsi hollantilaisen Fokker D21 hävittäjän.
Arado 65 - 12kpl. Bulgaria.
Heinkel 51 - 12kpl. Bulgaria.
Pommikoneet
Junkers 86 - 205kpl. Unkari 66kpl, Ruotsi 41kpl (lisäksi lisenssillä valmistettiin 16kpl), Australia 18kpl, Etelä-Afrikka 18kpl, Mantsuko 17kpl, Chile 14kpl, Itävalta 13kpl, Portugali 10kpl, Bolivia 4kpl, Japani 2kpl, Sveitsi 2kpl.
Heinkel 111 - 30kpl. Turkki 28kpl, Kiina 12kpl.
Dornier 11 - 12kpl, Bulgaria.
Kuljetuskoneet
Junkers 52 - 250kpl. Ostajina kymmeniä lentoyhtiöitä ja ilmavoimia mm Brasilia, Bulgaria, Itävalta, Portugali, Ruotsi, Sveitsi ja Suomi.
Junkers K43/W34 - enemmän kuin 4kpl. Ruotsi 3kpl, Suomi 1kpl. Lisäksi niitä osti sekä Brasilia ja Bolivia (Suomen ostamat koneet tulivat Ruotsista).
Dornier 24 - 24kpl. Hollanti.
Focke-Wulf 200 - 4kpl. Brasilia 2kpl, Tanska 2kpl.
Heinkel 115 - 18kpl. Ruotsi 12kpl, Norja 6kpl.
Tiedustelukoneet
Fieseler Storh - 28kpl. Ruotsi 26kpl, Suomi 2kpl.
Dornier 22 - enemmän kuin 16kpl. Jugoslavia 12kpl, Latvia 4kpl, Kreikka
Heinkel 45 - enemmän kuin 12kpl. Bulgaria 12kpl, Kiina
Arado 95 - 9kpl. Chile.
Espanjan sisällissota
Saksan lentokonetuotannolle suurin yksittäinen "asiakas" oli Espanjan sisällissota, jonne toimitettiin yhteensä 732 konetta. Osa koneista tuhoutui, osa jäi pysyvästi Espanjan käyttöön ja osa palautui Saksaan. Koneiden lähettäminen Espanjaan kertoo Saksan kyvystä ja halukkuudesta toimittaa lentokalustoa ulkomaille.
Messerschmitt 109 hävittäjiä vietiin 136kpl, joista 47kpl jäi Espanjaan sodan päätyttyä. Suuria määriä lähetettiin myös Heinkel 111 pommikoneita, joista Espanjaan jäi 59kpl. Saksasta toimitettiin kymmeniä kappaleita Heinkel 51, Dornier 17Z, Junkers 52, Henschel Hs 123, Henschel 126, Heinkel 70 (tiedusteluversio), Heinkel 50/52, Heinkel 45 ja Heinkel 46 koneita. Pieniä määriä ainakin Junkers 87, Heinkel 112, Arado 68, Junkers 86, Arado 95 sekä Henschel 126 koneita.
Maavoimien aseet
Espanjan sisällissotaan Saksa toimitti suuria määriä aseita. Merkittäviä kauppoja saksalaiset yritykset tekivät 105mm kenttätykki leFH 18:sta, joita ostivat ainakin Ruotsi, Unkari ja Espanja. Ruotsi tilasi 142kpl ennen sotaa, toimitukset 1939-1942.
Lähteet
Saksalaisten kaupoista kolmansien osapuolien kanssa koskevat tiedot on kerätty pääosin Wikipediasta. Ne kertovat toimitettujen aseiden vähimmäismäärät, mutta lukuarvot eivät ole aivan tarkkoja.