Sotienvälisenä aikana suomalaisia upseereita lähetettiin eri Euroopan maihin sotilasoppia hakemaan. Tämä analyysi koskee niitä 19:aa, vähintään puolen vuoden mittaisen sotakorkeakouluopinnot ulkomailla saanutta sotilashenkilöä, jotka Jatkosodan loppuun mennessä etenivät urallaan kenraaleiksi asti. Analyysin ulkopuolella ovat siten mm. ne upseerit, jotka ylennettiin kenraaleiksi vastan sotien jälkeen.
Armeijan ylimpiin johtotehtäviin ulkomailla koulituista kolme neljäsosaa, 15 upseeria, suoritti opintonsa demokraattisissa länsimaissa. Ainoastaan 4 haki sotilasoppeja Saksasta tai Italiasta ja kaikki ennen Hitlerin valtakautta. Saksan osuus näiden 19 korkeaan asemaan edenneen upseerin sotilasopinnoista 1920- ja 1930-luvuilla on ollut 16%. Tiukkoja kriteereitä käytettäessä tarkastelussa oli 14 upseeria samalla lopputuloksella.
Alemman tason sotilashenkilöiden kohdemaana Saksa oli sen sijaan merkittävä 1930-luvulla ja sinne suuntautui 28% ulkomaankomennuksista. Saksan armeijan taktinen osaaminen olikin erittäin laadukasta, minkä ansiosta se hallitsi taistelukenttiä toisen maailmansodan alkuvuosia.
Ulkomailla toteutetun korkeamman tason upseerikoulutuksen perusteella Suomen armeija on ollut selvästi länsisuuntautunut, eikä suinkaan Saksaan päin kallellaan. Tosin ulkomailla koulutettujen vähäinen määrä 20 vuoden aikana puoltaa päätelmää, jonka mukaan ulkomailla saatu koulutus ei vaikuttanut armeijaan juuri lainkaan.
Korkeamman tason sotilaskoulutusta haettiin neljästä eri maasta. Kaiken kaikkiaan 19 upseeria, joista puolet suoritti opintonsa Ranskassa.
Ranska: Heinrichs, Airo, Oesch, Lundqvist, Martola, Hanell, Gustafsson, Kekoni, Sarlin
Ruotsi: Tuompo, Öhqvist, Österman, Heiskanen, Hägglund, Sundman,
Italia: Sihvo
Saksa: Hersalo, Palojärvi, Wallenius
Sotakorkeakouluopetus mahdollisti upseerin etenemisen armeijan hierarkian ylimmille tasoille, aina kenraaleiksi asti. Ulkomailla tapahtuvaan koulutukseen valittiin kaikkein lahjakkaimmat upseerit, joiden oletettiin koulutuksensa jälkeen toimivan johtavissa asemissa Suomen armeijaa kehitettäessä. Teknisissä aselajeissa, etenkin ilma-aseessa, kehitys oli maailmansotien aikana todella voimakasta.
Koulutus on myös ollut tuloksellista. Ulkomailta oppia hakeneitten ja kenraaleiksi ylenneitten upseereiden nimet tulevat toistuvasti esiin Suomen sotahistoriassa. Erityisesti heitä palveli Päämajan ylimmässä johdossa suoraan Mannerheimin alaisina.
Varsinkin Ranskassa sotaopissa olleitten nimiluettelo on huomiota herättävä: Heinrichs, Airo, Oesch, Lundqvist, Martola, Hanell, Gustafsson, Kekoni ja Sarlin.
Myös Ilmavoimien hävittäjäkoulutus juontaa juurensa Ranskaan, josta sitä haki omalla kustannuksellaan Gustaf Magnusson. Tosin Magnusson ei ollut Ranskassa sotakorkeakoulussa ja kenraalin arvo hänelle myönnettiin vasta 1993. Lisätietoja Maanpuolustuskorkeakoulun toimittamasta Richard Lorenzin teoksesta "Iskuja ilmaan", joka on saatavissa pdf-julkaisuna.
Alemman päällystön ulkomaankomennukset antavat saman lopputuloksen. Suomalaiset sotilaat saivat opintokomennuksia ulkomaille 888kpl vuosien 1919-1939 aikana. Näistä 661 matkaa suuntautui muihin maihin kuin Saksaan tai Italiaan.
Kolme läntistä demokratiaa, Ruotsi, Ranska ja Englanti, veivät leijonanosan ulkomaankomennuksista. Niihin tehtiin 412 matkaa, noin 45% kaikista.
Saksa tai Italia olivat kohdemaina 227 kertaa.
Loput 249 suuntautuivat muualle Eurooppaan (Viro, Tanska, Puola, Norja, Sveitsi ym).
Saksan vähäinen osuus näkyy tendenssinä sekä sotakorkeakouluissa että kaikissa ulkomaankomennuksissa. Se on jatkunut samanlaisena myös Hitlerin valtakaudella; Saksan osuus on ollut 1/6.
Mikäli sotilaskoulutus olisi tehnyt ihmisestä "jonkin mielisen", niin Suomen armeijan kenraalikunnan olisi pitänyt olla todella voimakkaan ranskalaismielistä. Mannerheim oli saanut sotilaskoulutuksensa Venäjällä ja palvellut Venäjää "parhaat vuotensa", mutta kun siellä valta vaihtui, hän ei suinkaan ryhtynyt kannattamaan bolshevikkeja!
Lähdeteoksissa esiintyy varsin usein väite jääkäritaustaisten upseereiden yleisestä natsimielisyydestä, mutta allekirjoittaneen silmiin ei ole tarttunut ainuttakaan konkreettista perustetta väitteelle. Yksittäisten henkilöitten poliittinen ajatusmaailma ei kuvaa armeijaa yleisesti. Saksan armeijan ammatillinen arvostus ja jääkäriperinteen vaaliminen ovat eri asioita kuin kansallissosialistien poliittisen - varsinkaan suomalaisia halveksivan rotupoliittisen - aatemaailman hyväksyntä.
Aika monella tämän päivän suomalaisella on tyystin erilaiset muistot alokaskomppaniasta ja toisaalta Reserviupseerikoulusta. Oma alokasaikani oli Vekaranjärvellä ja kun armeijakavereita olen joskus tavannut, niin muutama sana on toki vaihdettu. En kuitenkaan osaa ajatella, että jos Vekaralle nimitettäisiin sadistinen komentaja, niin minä olisin jollain lailla hänen puolellaan.
Alokasaika kohdataan aikuistumisen kynnyksellä, sotakorkeakoulu aikuisena. Sotakorkeakoulu Ranskassa vaikutti upseerin maailmankuvaan voimakkaammin – ja ennen kaikkea myönteisemmin – kuin alokaskoulutus Lockstedtin leirillä keisarillisessa Saksassa. Varsin usein alokasaika jättää mieleen kitkerän jälkimaun, niin tuolloin kuin tänäkin päivänä.
Sen paremmin sotakorkeakouluopintojen, kuin ulkomaille suuntautuneiden opintokomennusten määräkään, ei puolla väitettä Suomen armeijan ylimmän johdon saksalaismielisyydestä.
Yllä oleva lopputulos on samassa linjassa armeijan 1930-luvun asehankintoja koskevan tarkastelun kanssa.
Mannerheim oli Venäjän vallankumouksen aikaan jo kenraali, eikä häntä lähetetty minnekään koulutettavaksi. Hän kuitenkin rakensi systemaattisesti kontaktiverkkoa vieraillen eri puolilla Eurooppaa. Kylpylämatkat Sveitsiin ovat hyvin tunnettuja, ja lentomatka sinne vaati välilaskua Saksassa. Mannerheim toimi myös Suomen hallituksen edustajana.
Winston Churchillin hän tapasi ainakin vuosina 1918, kaksi kertaa 1919, sekä myös 1935 ja 1936. Lisäksi hän vieraili Englannissa useasti tätä tapaamatta. Churchillin ja Mannerheimin ystävyyssuhteesta kertoo paljon se, että Mannerheimin arvosteltua Churchillin ensimmäistä maailmansotaa koskeneita muistelmia, tämä pyysi Mannerheimilta korjauksen, ja otti suomalaiskenraalin näkemykset huomioon kirjansa käännöksissä ja myöhemmissä painoksissa.
Saksassa Mannerheim kävi samoin puolenkymmentä kertaa tavaten mm Hermann Göringin 1934 sekä 1935 kahdesti ja 1937. Hän sai 1938 kutsun Göringin luo, mutta metsästi mieluummin Italiassa.
Lisäksi Mannerheim vieraili myös Ranskassa; hänen toinen tyttärensä asui siellä ja Mannerheim itse taisi erinomaisesti ranskan kielen. Ruotsissa hänellä oli runsaasti ystäviä ja sukulaisia.
Tässä on lueteltu niin Suomen valtion edustajana tehtyjä virallisia matkoja, yksityisvierailuja kuin päivällistapaamisiakin. Tiedot matkoista ovat esimerkinomaisia; täsmällisiä kuvauksia löytyy Mannerheim-elämänkerroista.
Suomen armeijassa palveli kymmeniä tsaarin ajan Venäjällä koulutuksensa saanutta upseeria, mikä ei suinkaan tehnyt heistä kommunismin kannattajia.
Alla olevassa luettelossa myös osittaiset sotakorkeakouluopinnot on mukana.
upseerien täydennyskurssi Saint-Cyrissä 22.9.1920 - 12.7.1921 Ranskassa
Ranskan Sotakorkeakoulu École supérieure de guerre 12.7.1921 - 21.9.1923
opintomatka Saksaan 1922
opintomatkat Englantiin, Tanskaan ja Ruotsiin 1924
valmistava kurssi intendentuurikorkeakoulussa Ranskassa 1.6.1925 - 1.12.1925
Ranskan intendentuurikorkeakoulun kurssi 1.2.1927 - 26.7.1929
opintomatkat Viroon, Puolaan ja Unkariin 1934
opintomatka Kreikkaan 1935
opintomatkat Sveitsiin ja Saksaan 1937
opintomatka Englantiin 1919
Ranskan Sotakorkeakoulu École supérieure de guerre 1.9.1926 - 26.8.1928
esikuntapäälliköiden viestikurssi Ranskassa 1926
Ranskan Sotakorkeakoulu École supérieure de guerre 20.7.1925 - 15.6.1928
opintomatkat Viroon ja Latviaan 1920
Suomen Sotakorkeakoulun komentajakurssi 1 ajalla 16.1.1925 - 15.1.1926
Ruotsin Sotakorkeakoulun toisella kurssilla kuunteluoppilaana 1.9.1930 - 1.9.1931
Saksan Sotakorkeakoulu 15.8.1923 - 1.2.1925
opintokomennus Ruotsin Sotakorkeakouluun 2.1.1931 - 22.8.1932
Ranskan Sotakorkeakoulu École supérieure de guerre, 1. vuosikurssi 1.11.1919 - 17.9.1920
tykistökoulu Ranskassa 1920 – 1921
tykistön jatkokoulutusta Ranskassa 1928
Sotakorkeakoulu École supérieure de guerre 1.11.1928 - 6.6.1930
ilmailualan jatko-opintoja Ranskassa 1934 (Ecóle d'aviation d´avord)
opintomatkat Ruotsiin ja Englantiin 1933
opintomatkoja Ranskaan, Hollantiin, ja Englantiin 1934
opintomatka Saksaan ja Englantiin 1935
opintomatka Englantiin 1937
Ranskan Sotakorkeakoulu École supérieure de guerre 1.11.1919 - 10.9.1921
upseerien täydennyskurssi Ranskassa (Centre d'études tactiques d'artillerie) sekä Versaillesissa (École d'information des généraux et colonels)
useita opintomatkoja Ranskaan 1923 ja 1924
Ranskan Sotakorkeakoulu École supérieure de guerre 3.11.1924 - 31.8.1926
opintomatka Ruotsiin 1928
vierailu Saksaan 1930
vierailu Puolaan ja Viroon 1931
Yleisesikuntaupseerikurssi Saksassa 1.10.1921 - 1.6.1922 ja 1.1.1925 - 15.7.1925
upseereiden täydennyskurssi Ruotsissa 31.7.1924 - 1.9.1924
Ranskan Sotakorkeakoulu École supérieure de guerre 30.7.1927 - 27.9.1929
opintomatka Tanskaan ja Saksaan 1922
opintomatka Ranskaan 1924
opintomatka Italiaan 1926
opintomatka Ranskaan 1929
opintomatkat Ranskaan ja Sveitsiin 1931
opintomatkat Saksaan, Unkariin ja Englantiin 1932
opintomatka Sveitsiin 1920
opintomatka Ranskaan 1920–1921
vierailut Puolaan, Viroon, Latviaan ja Ruotsiin
Italian Sotakorkeakoulu Scuola di Guerra 1.8.1923 - 6.6.1925
osallistui Mäntsälän kapinan kukistamiseen ja erosi sen jälkeen 1933 palveluksesta
Ruotsin kuninkaallisen Merisotakoulun yleinen kurssi 20.10.1924 - 24.4.1925 sekä ylempi kurssi 20.10.1928 - 24.4.1929
Ruotsin kuninkaallinen Sotakorkeakoulu 15.8.1924 - 26.8.1926
Latvia 1922
Sotakorkeakoulukurssi Saksassa 1.7.1923 - 26.1.1925
Jugoslavia ja Turkki 1924
Viro 1926
Italia 1928
Ruotsi 1929
Puola, Tšekkoslovakia ja Saksa 1930
Erotettiin armeijasta 1930-luvun alussa Lapuan liikkeen toimintaan osallistumisen vuoksi. Talvisodassa toimi menestyksekkäästi Lapissa. Jatkosodan aikana, kun Saksa oli Suomen aseveli, häntä ei huolittu lainkaan armeijan palvelukseen.
Ruotsin Sotakorkeakoulun toinen vuosikurssi 9.10.1924 - 16.8.1925
Ruotsin Sotakorkeakoulun toinen vuosikurssi 27.9.1927 - 22.8.1928
opintomatkoja Italiaan, Puolaan, Unkariin ja Latviaan vuonna 1933
vieraili Ruotsissa 1935
vierailut Saksassa ja Virossa 1938
– Kenraaleiden sotakorkeakouluopintoja koskevat tiedot ovat peräisin teoksesta Rauno Lipponen, "Itsenäisen Suomen kenraalikunta 1918-1996".
– Mannerheimin Englannin-matkojen tietolähde on Markku Ruotsila, "Churchill ja Suomi".
– Ulkomaankomennuksia koskevat tieto ovat peräisin teoksesta: Jarl Kronlund, "Suomen puolustuslaitos 1918-1939".
– Lyhytaikaisia vierailutietoja on kerätty Wikipediasta ja ne ovat vain suuntaa antavia.