Miehikkälän siviilileiri, työleiri, keskitysleiri

Leirin koko

Arkistolaitoksen varsinaisessa leirikortistossa on 1.477 henkilökorttia, niissä 2.460 henkilöä. Näiden lisäksi erillisessä Inkerin siirtoväen väestökortistossa on 234 henkilökorttia. Määräksi saadaan siten vähintään 2.694 henkilöä, mikä ei ilmeisestikään ole ollut yläraja. Internoituja on tullut ja mennyt "jatkuvana virtana".

Tämä joukko voidaan jakaa "noin" lukuihin:

234 oli Inkerinmaalta saksalaisten toimesta 1943-1944 Suomeen tuotuja siviilejä (lasten osuus on epävarma)

360 Karjalan kannakselta tavattua inkeriläistä, jotka sodan aikana vapautettiin leiriltä ja siirrettiin mahdollisuuksien mukaan palkalliseen työpalvelukseen jonkun suomalaisen vastuulle

90 tataaria, jotka sodan aikana siirrettiin Järvenpäähän muhamettilaisen seurakunnan hoteisiin

2.000 venäläistä, jotka olivat leirillä läpi sodan osan käydessä töissä leirin ulkopuolella

Painetuissa keskitysleirikorteissa oli erikseen maininta:

"Keskitysleirillä olevien alle 15 vuotiaitten lasten täydelliset nimet ja syntymäajat (merkitään isän korttiin; jos isä ei leirillä, äidin korttiin; ellei kumpikaan ole, on kustakin lapsesta tehtävä eri kortti):"

Tämä selittää osaltaan sen, miksi pelkästään korttien lukumäärän laskeminen antaa alan kirjallisuudessakin esiintyvän väärän käsityksen leirin asukasmäärästä. Miehikkälän leiriarkistossa on myös useita sotavankikortteja.

Leirillä olleitten ja siellä kuolleitten tarkkojen lukumäärien selvittäminen on vaikeaa. Sodan aikana leirillä on laadittu useita luetteloita siviilivangeista, jotka eivät halunneet palata Neuvostoliittoon, mutta nämä luettelot on merkitty hävitetyiksi. Ei ole tietoa, kuinka paljon heitä on ollut ja ovatko he mukana leirikortistossa.

Leirin asukasmäärä ei liene millään päivämäärällä ylittänyt 2.000 hengen rajaa. Ehkä suurimmillaan Miehikkälässä on ollut 12.1.1942 yhteensä 1.991 henkeä, joista 385 miehiä (19%), 695 naisia (35%) ja 912 (46%) lapsia. Näissä luvuissa eivät ole mukana ne noin 500 henkilöä, jotka Valpon antaman oleskeluluvan turvin olivat ehtineet poistua leiriltä. Heidän kortteihinsa on kirjoitettu mm "lähtenyt siviiliin" tai "siirtynyt maanviljelijä nn:n palvelukseen" tms. Vuodesta 1943 lähtien alkoi leirille tulla inkeriläistä siirtoväkeä.

Laajalle levinnyt kylä

"Miehikkälän leiri" on yleisnimitys; toimintoja on ollut 7 eri paikassa ja ääripäiden etäisyys 10km suuruusluokassa.

Alla olevista linkeistä aukeavat kylien osittaiset asukasluettelot on laadittu päivämäärällä 25.11.1942 jolloin valtaosa suomensukuisista ja muslimeista oli jo poistunut leiriltä. Useita sivuja puuttuu.

Juurakko - juurakko

Kylä I - kyla1

Kylä II - kyla2

Kylä III - kyla3

Kylä IV - kyla4-1 - kyla4-2

Mustalampi - mustalampi

Kasari (vain henkilökuntaa?)

Ikärakenne

Miehikkälän leirillä ikärakenne on ollut varsin poikkeuksellinen. Työikäiset miehet olivat puna-armeijassa, joten he puuttuivat lähes kokonaan ja myös työikäisiä naisia oli vähemmän kuin normaaliväestössä. Leirin väestössä lapset ja vanhukset olivat siten yliedustettuina.

Iäkkäitten ihmisten kuolleisuus on suurta luonnollisista syistä johtuen. Suomessa yli 60 vuotiaitten kuolleisuus oli 7% vuodessa^[1] eli noin 5 kertaista keskiarvoon nähden. Vauvaikäisten (alle 1v) kuolleisuus on ollut samaa suuruusluokkaa, vauvaiän ohittaneitten lasten kuolleisuus taasen selvästi pienempää.

Kuolleisuus Neuvostoliitossa

Kuolleisuuteen vaikuttavat mm terveydentila, olosuhteet, ravinto ja lapsuudenaikaiset elinolot. Lapsikuolleisuus on merkittävä indikaattori tänäkin päivänä. Suomalaismiesten keskimääräinen elinikä 2007 oli 27% suurempi kuin Venäjällä, ja naisten 13% suurempi.^[2]

Neuvostoliiton tilastotietoja sodan ajalta ei ole saatavissa, mutta kuolleisuudesta voidaan kuitenkin tehdä arvioita 30-luvun hajatietojen perusteella.

Neuvostoliitossa on 1930 alussa ollut 2,7% kuolleisuus^[3] eli kaksinkertainen Suomeen verrattuna.

Itä-Karjalassa on vuonna 1932 ollut 22% imeväiskuolleisuus^[4] kun se Suomessa oli 8%.

Itä-Karjalassa syksyllä 1941 käynyt suomalaislääkäri arvioi alueen imeväiskuolleisuudeksi erittäin suureksi^[5] (Suomessa oli n. 6% imeväiskuolleisuus.^[6]

Kuolleisuus Miehikkälässä

Miehikkälän leirin kuolleisuudesta voidaan esittää suuruusluokkatietoja.

Leirille on tullut pääosin vuoden 1941 aikana vähintään 2.460 leirikortistoon merkittyä ihmistä.^[7] Lisäksi inkeriläistä siirtoväkeä vuodesta 1943 lähtien useita satoja, mutta heitä ei ole otettu mukaan alla oleviin laskelmiin tietojen puutteellisuuden vuoksi.

Leirin kortteihin on merkitty 124 kuolintapausta^[8] noin 3,3 vuoden aikana;^[9] kuolleisuus oli siten 1,5% vuodessa.^[10] Laskettaessa Sotasurmat-projektin 138 kuolleen mukaan, saadaan tulokseksi noin 1,7% vuodessa.^[11]

Suomessa siviiliväestön kuolleisuus (ilman sotatappioita) 1940-luvun alkuvuosina oli keskimäärin 1,3% vuodessa.^[12]

Vuositasolla kuolleisuudessa näkyy samanlainen ilmiö kuin sotavankien ja Itä-Karjalan leirien kohdalla. Vuonna 1941 kuolleisuus on ollut pientä, 1942 se oli 4,7%, vuonna 1943 0,4% ja 1944 vain 0,3%.

Ihmisten siirtyminen neuvostovallan alta suomalaisten vallan alle ei olisi sinällään pitänyt vaikuttaa elinikään eikä kuolleisuuteen millään lailla. Miehikkälän kohdalla näin kuitenkin käynyt: kolmen vuoden ajanjaksolla keskimääräinen kuolleisuus on liki puolittunut, siviilivankien ikärakenne huomioiden muutos on ollut suurempi.

Miehikkälän kuolleisuus oli:

15-30% suurempaa kuin Suomessa, mutta mm inkeriläiset sekä vanhusten suhteellisesti ottaen suurehko määrä huomioiden, se lienee ollut lähellä Suomen lukuja

puolet Neuvostoliiton (Itä-Karjalan) v 1932 kuolleisuudesta

noin 1/6 Itä-Karjalan v 1942-1944 kuolleisuudesta

Mallileiri?

Lähdekirjallisuudessa tulee esiin väite, joka mukaan Miehikkälä olisi ollut mallileiri.

Tutkijat eivät kuitenkaan ole esittäneet sellaista viranomaisasiakirjaa, joka asettaisi Miehikkälän poikkeuksellisen hyvään asemaan suhteessa muihin siviilileireihin. Ruoka-annoksia koskevat määräykset olivat samat kuin sotavangeilla ja Itä-Karjalassa, ja keväällä 1942 niitäkään ei voitu toteuttaa. Kuten ei korttiannoksilla eläneitten suomalaisten siviilienkään kohdalla.

Merkittävin ero Itä-Karjalan leireihin tulee asumisoloista; Salpalinjan rakentajilta oli jäänyt satoja asuinparakkeja Miehikkälän seudulle. Olosuhteet olivat siten erittäin hyvät.

Päämajassa Miehikkälän leiri rinnastettiin hallinnollisesti sotavankileireihin, mutta ohjeissa huomautettiin väestön koostuvan siviileistä.

Mallileiri väitteen perusteena on käytetty mm sitä, että leirillä vieraili Punaisen Ristin edustajia. Kuitenkin myös Viipurin sotavankileirillä vieraili ulkomaalaisen avustusjärjestön edustaja, vieläpä pahimpaan kuolleisuusaikaan kevättalvella 1942, eikä Viipurin leiri mitenkään ollut mallileiri.

Päämaja ei piitannut leiristä sen vertaa, että olisi valvonut sen elämää. Miehikkälän johtajana toiminut luutnantti Kari menetti otteensa leirin hallinnosta ilmeisesti alkoholinkäytön seurauksena ja se jäi pelastusarmeijalaisten käsiin.^[13] Tämän seurauksena leirin vartijat kirjelmöivät esimiehensä toiminnasta Kotijoukkojen esikuntaan. Mallileiri-käsite pitää sisällään tavoitteellisuuden, ajatuksen asioiden järjestämisen ja esittämisen myönteisellä tavalla. Miehikkälän kohdalla näkyy välinpitämättömyys.

Viranomaisten asiakirjoissa leiristä on käytetty monenlaisia nimityksiä: työleiri, keskitysleiri, vankileiri ja kolhoosileiri. Leiriläisiä on kutsuttu pakolaisiksi, siirtolaisiksi, siirtoväeksi ja muodollisemmin sotavangeiksi. Kielenkäytön hajanaisuus kertoo, että sitä on hoidettu suunnittelemattomasti.

Miehikkälän leiri on ollut viranomaisten silmissä yksi leiri muiden joukossa, eikä sitä ole erityisesti seurattu. Jopa sen nimi jäi keskitysleiriksi 1943, kun Itä-Karjalan leireistä tehtiin siirtoleirejä. Pikemminkin "unohdettu leiri".

Muuta tietoa

Syntyvyys on leiriajan loppuvuosina ollut normaalia pienempää joten alle 1 vuotiaitten huomattavan suuri kuolleisuus ei ole vaikuttanut tilastoihin.

Leiriläisten kuolemista ajalta ennen Miehikkälän aikaa on yksi ainoa tieto. Valkjärven sotilashallintopiirin esikunnan mukaan kuolleita ei ollut, mutta kylläkin yksi syntynyt. Voidaankin olettaa, että muutaman kuukauden ajalta ennen Miehikkälää kuolemantapauksia ei ole ollut tai niitä on ollut äärimmäisen vähän.

Lars Westerlund: "Sotavankien ja siviili-internoitujen sodanaikainen kuolleisuus Suomessa" väitetään sivulla 416, että Miehikkälässä olisi kuollut 7,0% kaikista internoiduista. Aiemmin esitettyjen tietojen perusteella oikea lukuarvo on kuitenkin 5,1% (lapset mukaan lukien), mikä jakautuu noin 3,3 vuoden ajanjaksolle. Inkeriläiset huomioiden kuolleisuus on ollut vieläkin pienempi.

Antti Laine Salpaseminaarissa 1992:

"Olen vakuuttunut, että Miehikkälän keskitysleiri on lajissaan ainutlaatuinen, jos tarkastelemme eri puolilla maailmaa olleita saman nimikkeen alle sijoittuvia väestöleirejä."

Omat havaintoni sodanaikaisista asiakirjoista tukevat Laineen toteamusta hyvin voimakkaasti. Erot Itä-Karjalan leireihin ovat todella suuret. Silmiinpistävää on, että Miehikkälän leirin asioiden hoito on usein ollut erittäin suurpiirteistä, kaukana sotilaallisesta jämptiydestä.

Miehikkälän leiri on ollut pakolaisten vastaanotto­leirin ja internointi­leirin välimuoto. Sotavankitarkastaja eversti Spåre kutsuikin leiriläisiä pakolaisiksi.

Sodanaikaiset alkuperäisasiakirjat antavat hyvin mielenkiintoisen ja autenttisen kuvan Miehikkälän leirin elämästä. Litteroinnit on tehty alkuperäisessä kieliasussa kirjoitusvirheineen.

Leirin asioita

Barbarossaa suunnitellessaan Hitler kertoi omille kenraaleilleen, että idänsota poikkeaisi länsirintaman sodasta ja että kyseessä olisi tuhoamissota Neuvostoliittoa vastaan. Kesäkuussa 1941 annetulla määräyksellä saksalaiset sotilaat vapautettiin noudattamasta lakeja neuvostoliittolaisten kohdalla.

Suomen viranomaiset sen sijaan alkoivat laittaa vihollismaan lapsia kouluun välittömästi taisteluiden laannuttua syksyllä 1941. Risto Rytin teesillä - me käymme omaa erillistä sotaamme - oli katetta alusta alkaen, eikä vasta "Stalingradin jälkeen" (vrt. Siviilien pommituskielto).

Lasten koulunkäynti

Lasten koulunkäyntiä valmisteleva asia on ollut hyvin kiireellinen, koskapa lasten määrää koskevaan kyselyyn on vaadittu vastausta seuraavaksi aamuksi. Itä-Karjalassa ja ilmeisesti myös Miehikkälässä oppivelvollisuus astui voimaan 29.10.1941. Huomionarvoista on myös, että koulukysely koski koko leiriä ilman kansallista erittelyä.

Muurolassa puhelinsanoma n:o 4. Miehikkälän Työleiri, Syyskuun 30 p:nä 1941. Kenelle: Miehikkälän Työleirin kylille. Antoi: Leirin pääll. Vastaanotti M.Mattila.

Ilmoitettava esikuntaan 1.10. k:lo 9 mennessä montako lasta kylissä on kouluiässä 7-12 vuotiaita? Samalla lähetettävä lapsista nimiluettelo.

Venäjänkielinen koulu muslimeille

Miehikkälässä koulutoimi on aloitettu kiireellä, eikä erityisryhmien tarpeita ole otettu huomioon. Niinpä Suomen Muhamettilainen Seurakunta on kiinnittänyt joulukuun 1. päivänä 1941 huomiota virheelliseen uskonnonopetukseen. Kirjojen lähettäminen oma-aloitteisesti kertoo, että Tahir ja Arifulla ovat luottaneet siihen, että huomautuksen jälkeen kouluviranomaiset noudattaisivat heidän vaatimustaan huolimatta tilanteen poikkeuksellisuudesta. Koulunkäyntihän koski vangin statuksella olleitten vihollismaan kansalaisten lapsia, ei suomalaisia.

Leirillä käyneitten seurakunnan toimihenkilöitten selostuksista on käynyt ilmi, että sinne perustetussa venäjänkielisessä koulussa opetetaan muhamettilaisille oppi-ikäisille lapsille kristinuskoa. Tämä tapahtunee joko vastoin lastenvanhempain tahtoa tai tietoa. Tämän johdosta pyydämme viittaamalla 10.11.-22 annetun Uskonnon vapauslain 8 §:ään, että k.o.lapset vapautettaisiin edellämainitun koulun uskonnonopetuksesta sekä, että uskonnon tunnilla lasten sallittaisiin poistua luokkahuoneesta. Lähettämiemme oppikirjojen avulla leirin useimmat muhamettilaiset naiset kykenevät opettamaan näille lapsille muhametinuskoa.

Zuhur Tahir, Ibrahim Arifulla

Koulu on ollut venäjänkielinen ja oppilaiden joukossa islaminuskoisia tataareja. Kyseessä on siten ollut venäläislasten, ei suomenheimoisten, koulu.

Työleiri, keskitysleiri...

Leirin nimi vaihtui kesällä 1942 Työleiristä Keskitysleiriksi. Itä-Karjalan siviilileirien käyttöön tuli seuraavana vuonna "Siirtoleiri" nimitys. Miehikkälän leiri sen sijaan säilytti "Keskitysleiri" nimen sodan loppuun asti, vaikka joutuikin 1944 siirtymään uusiin paikkoihin, ensin Hangon ja sitten Perniön seudulle.

24.7.42
Keskitysleiri ilmoittaa poistaneensa käytöstä vanhat "Miehikkälän työleirin" nimellä varustetut leimasimet ja hankkineensa niiden sijalle "Miehikkälän keskitysleiri" nimiset.

Leiriläistä ei huolittu takaisin

Maanviljelijä tai muu työnantaja saattoi vuokrata leiristä työvoimaa rajalliseksi ajaksi tai ottaa vastaan pysyvän työ- ja oleskeluluvan saaneita. Viimeksi mainitut olivat lähinnä inkeriläisiä ja virolaisia. Oheisessa tapauksessa asiat ovat ilmeisesti menneet hevosottomieheltä sekaisin.

Keskitysleirin virkailijan mainitsema 10 mk päiväpalkka on ollut mahdollinen, joskin pienehkö, mikäli Akkaselle on annettu myös täysi ylöspito eli majoitus ja ruoka talon puolesta. Heinäkuussa 1942 VR:n ratatöissä palkka oli 9...12 mk/tunti,^[14] maatöissä ehkä hieman vähemmän.

Hevosottomies Iivari Alatalo, Ylämaa.

Viitaten t.k:n 11 p:nä päivättyyn kirjeeseenne, ilmoitamme, että Teiltä on mennyt anomus Kotijoukkojen Esikuntaan, joka on toimittanut sen edelleen. Anomuksenne johdosta on nyt Sisäasiainministeriön valtiollisen poliisin jaosto myöntänyt Katri Akkaselle ja hänen tyttärelleen työ- ja oleskeluluvan Suomessa. Tämän perusteella he saavat myöskin kaikki tarvittavat elintarvikekortit. On sangen ikävää huomata, että saatuanne meiltä nämä yllämainitut henkilöt työhönne jo ennen oleskeluluvan saapumista ja käyttäen hyväksenne tätä halpaa ja hyvää työvoimaa kiireellisimpänä aikana aiotte nyt lähettää takaisin leirille nämä inkeriläiset. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen kuin ehkä luulette, kuten jo kerran mainitsin, on Katri Akkasen anottava siirtoa Sisäasiainministeriöstä ja Te olette velvollinen huolehtimaan hänestä niin kauan.

Huomautan vielä, että Te olette velvollinen maksamaan tästä lähtien Katri Akkaselle paikkakunnalla vallitsevan palkkatason mukaisen palkan, joka nykyään on vähintään 10:- päivässä. Leirille tuleva maksu 5:- päivässä päättyy tänään 13 p:nä heinäkuuta 1942.

Ahtaat asunto-olot

Nykymittapuun mukaan asuminen Miehikkälässä on ollut ahdasta, mutta tuolloin ahtaus oli normaalia. Suomen maaseudun asukkaista 8% asui todella ahtaasti, vähintään 6 henkeä huonetta kohti.^[15]

Miehikkälässä olot ovat olleet ruhtinaallisen väljät verrattuna Suomen armeijaan, jonka sotilaat asuivat korsuissa maan alla. Eikä ikkunoita rintamakorsuissa tunnettu.

1) Jokaisen parakin kuutiotilavuus on 450 m3.
2) Kuhunkin parakkiin on majoitettu 50 henkilöä, joten kuutiotilavuus henkilöä kohden on 9 m3.
3) Jokaisen parakin lattiapinta-ala on 149 m2 ja ikkunapinta-ala 14,3 m2.

Kiva lynkkaus

Leirin vahvuusilmoituksen peitesana, "Kiva lynkkaus", oli sodan ajan hirtehishuumoria.

Sv.leirien on lauantaisin annettavan henkilöstön vahvuusilmoituksen (kivan lynkkauksen) yhteydessä myös ilmoitettava, montako asevelvollista upseeria, aliupseeria ja miestä (kutakin erikseen) ilmoituspäivään mennessä on vapautettu tai lomautettu kuukautta pitemmäksi ajaksi ja on sen johdosta poissa palveluksesta.

Oravanmetsästys

Laki on laki myös sodan vallitessa. Sodassa ihmisiä tapettiin sadoin tuhansin, mutta leiripäällikkö on kiinnittänyt huomiota oravien metsästykseen rauhoitusaikana. Tosin pelottelu "ankaralla rangaistuksella" asettaa lainkäytön ankaruus-käsitteen kyseenalaiseksi rapauttaen sekä lain että esimiehen auktoriteetin uskottavuutta. Tahatonta koomisuutta tulee lisää siitä, että leiripäällikkö erikseen kieltää lainvastaisen toiminnan.

Koska tietooni on tullut, että vartiomiehet ovat ampuneet oravia rauhoitusaikana, tämän johdosta kiellän kaiken laittoman metsästyksen ja asetan asianomaisen ankaraan rangaistukseen metsästyslain rikkomisesta ja kaikki nahat on kyläpäälliköitten takavarikoitava tai jollei nahkoja tavata, on asianomaisten nimet ilmoitettava esikuntaan.

Sovinismia

Naiset saivat ostaa tupakkaa vasta 24 vuotiaina, miehillä ikäraja oli 17 vuotta. Mitähän vartiotytöt - usein esiintyvä nimitys sota-ajan asiakirjoissa - tällaisesta epätasa-arvosta mahtoivat tuumata?

1.10.42 alkaen hoitavat sotakoulut, koulutuskeskukset, sotasairaalat ja sv. leirit itse tupakan tilauksensa ja myynnin samoin sk. piirit muihin yhteishuoltoonsa liityttyjen osalta. Osto oikeus kaikilla 17 vuotta täyttäneillä miehillä ja 24 vuotta täyttäneillä naisilla joilla vakituisesti on oikeus puolustuslaitoksen maksuttomaan muonitukseen mikäli heillä ei ole siviiliostokortteja.

Päämajan täisota

Täi on eläin, jota pidetään usein ennemminkin kiusallisena kuin vaarallisina. Syöpäläisten levittämät taudit olivat ensimmäisen maailmansodan aikana tappaneet Venäjällä miljoonia ihmisiä. Itä-Karjalassa täiden levittämään pilkkukuumeeseen sairastui liki 500 ihmistä vuonna 1943 ja heistä 30 menehtyi.^[16] Niiden hävittämisessä ei todellakaan ollut kyse kukkahattutätien hienostelusta. Miehikkälässä pilkkukuumeeseen varauduttiin järjestämällä omat tilat sairaalasta erillään olleesta rakennuksesta.

Päämaja huomioi täivaaraan varsin ehdottomalla käskyllä, joka koski koko puolustusvoimien omaa henkilökuntaa ja siten myös Miehikkälää. Suomen armeijalla oli sodan aikana useita satoja rautatievaunuihin rakennettuja täisaunoja, jotka lämmitettiin erittäin kuumiksi. Myös Itä-Karjalan siviilejä komennettiin pilkkukuume-epidemian aikana täisaunoihin, mitä jälkeenpäin on kutsuttu kidutukseksi.

Täiden aiheuttaman tautivaaran takia kielletään toistaiseksi laskemasta lomalle ketään sellaista puolustusvoimissa palvelevaa henkilöä, jota ei välittömästi ennen lomallelähtöä ole todettu varmuudella täistä vapaaksi. Kielto ulottuu myös kotiuttamisiin ennenkuin täipuhtaudesta on varmistauduttu, sekä samoin komennuksiin.

Täisauna

Syöpäläisiä vastaan käytiin sotaa niin siviilien kuin sotilaidenkin toimesta. Miehikkälässä täisotaa on käyty hyvin "sotilaallisesti".

Jokaisen leiriläisen käytävä saunassa kerran viikossa. Leirikyliin määrättävä saunomisen valvoja (2-3 apulaista), joka saunomisen yhteydessä suorittaa täydellisen täitarkastuksen ja laatii siitä kirjallisen ilmoituksen Esikuntaan joka sunnuntai: ilmoituksessa on käytävä selville, kenessä on tavattu täitä.

Ei ole elintarvikkeita täiden ruokkimiseen.

Luteiden hävittämistä jatkettava annettujen ohjeiden mukaisesti. Myös lipeä liuoksella kokeiltava.

Perunat ja margariini loppuivat sairaalasta

Keväällä 1942 elintarvikepula oli Suomessa pahimmillaan. Omilta pelloilta oli saatu hieman alle puolet tarvittavasta ruuasta (Nälkätalvi 1941/42 poliittisine uhkineen). Pahiten kärsivät sotavangit ja Itä-Karjalan siviilit, joita menehtyi tuhansittain. Nälkäkuolemia esiintyi myös suomalaisten siviilien keskuudessa.

Miehikkälässä kuolleisuus nousi vuonna 1942 erittäin suureksi, vaikka se sitä ennen ja jälkeen oli poikkeuksellisen pientä. C-muona tarkoittaa raskaan työn tekijän ruokaa, jonka päiväannos oli 2.800 kcal, mutta margariinin ja perunoitten puuttumisen vuoksi on ollut reilun neljänneksen pienempi. Raskasta työtä tehneitten suomalaisten siviilien (maanviljelijät pl) päiväannos oli lähes sama, 2.722 kcal, mutta keväällä 1942 myös heidän annoksensa jäivät vajaiksi.

2. Ruuan laatu kohtalainen, C-muonasta puuttuu margariini, perunat kokonaan.

Amerikan Punainen Risti

Punaisen Ristin edustajien vierailu Miehikkälässä on tapahtunut syksyllä 1941, ennen nälkäkriisin kärjistymistä. Vuotta myöhemmin Amerikan Punainen Risti toimitti Suomeen ruoka-apua sotavangeille, mutta ei ole tietoa siitä, liikenikö apua myös Miehikkälään.

Eversti Hjalmar Askolin-Ingelberg ja Amerikan Punaisen Ristin edustaja mr. John Peter Thelen oikeutetaan 23.9.41 käymään tutustumassa Miehikkälän työleiriin. Mr. Thelen oikeutetaan käyntinsä aikana myös ottamaan leirillä valokuvia.

Leiriläisten ja suomalaisten suhteet

Työvelvoite koski sodan aikana jokaista Suomessa olevaa henkilöä, ja tarvittaessa viranomaiset nimesivät ihmisiä työpalveluun.^[17] Ääritapaus lienee, kun työmääräys annettiin suomalaiselle opettajalle, jolla oli kahdeksan lasta 3kk ja 11v väliltä, mihin ministeriökin jo puuttui huomauttaen kohtuullisuudesta.^[18] Myös maassa olleiden ulkomaalaisten, pakolaisten, sotavankien (upseerit pl.) ja siviilivankien tuli tehdä työtä.

Suomen viranomaisten asiakirjoista ilmenee, että Miehikkälän leiriläiset olivat joissain tapauksissa suhtautuneet työntekoon välinpitämättömästi. Työnteko siviilimaailmassa ei aina ollut riittävän houkutteleva vaihtoehto leirillä oloon verrattuna. Vuoden 1944 alussa miehikkäläläiset vangit tekivät töitä keskimäärin 12 päivää kuukaudessa.

Vanki meni keskitysleiriin lomalle

Sotavanki Aleksander Ksenofontov oli palannut maatilalta leirille lomalle. Miehikkälän leiri oli tuolla päivämäärällä vielä työleiri, mutta kuukauden päästä se oli virallisestikin keskitysleiri. Jokaisesta leiriläisestä laaditussa henkilökortissa keskitysleiri-sanaa oli käytetty alusta lähtien. Imagonsa puolesta keskitysleiri on kuitenkin paikka, jonne kenenkään ei luulisi menevän vapaaehtoisesti lomanviettoon. Tämä kertoo aika paljon Miehikkälän leirin olemuksesta.

Periaatteessa sotavangit eivät saaneet kuljeskella Suomessa ilman vartijaa. Maanviljelijä Laapas on kuitenkin lähettänyt vangin takaisin leirille "omine nokkinensa", mikä kuvaa tavallisen kansanmiehen suhtautumista virallisiin ohjeisiin. Huoleton asenne ja käytännöllisyyden vaatimukset menivät ohjeitten ohitse. Viranomaisten kannalta tällainen oli tavattoman ärsyttävää, sillä sotavangin vapaalla kuljeskelulla olisi voinut olla vahingollisiakin seurauksia. Sota ei ollut vielä ohi ja vankeja myös karkaili.

Kiihkomielistä äärioikeistolaisuutta ei löydy sen paremmin Miehikkälän leiriä hallinnoineiden sotilasviranomaisten kuin maanviljelijänkään toimista.

Maanviljelijä Antti Laapas, Luumäki, Suoanttila.

Koska palveluksessanne oleva työleiriläinen Ksenofontov, Aleksander on 6.6.42 saapunut leirille ilman saattajaa lomalle, ilmoittaa työleiri, että tämä on ankarasti kiellettyä, kuten hallussanne olevasta työhönluovutussopimuksestakin ilmenee. K.o. vankia ei tulla leiriltä päästämään takaisin työhönne, ellei häntä tulla hakemaan. Jos tällainen vielä kerran uusiutuu, tullaan sopimus työleirin puolelta purkamaan eikä teille enää uutta vankia anneta.

Työnteko pitkälti vapaaehtoista

Armeijan virallisten ohjeitten mukaan vangin oli tehtävä ahkerasti työtä ja häntä oli pidettävä ankarassa kurissa (ks Sotavankien vartioimisohje). Tätä oli kuitenkin täsmennetty Miehikkälän osalta kehottamalla ottamaan huomioon, että kyse oli siviiliväestöstä.

Oheinen asiakirja kertoo arkielämän käytännön, joka Miehikkälän leirin yhteydessä on ollut vähintäänkin joustavaa. Ellei peräti lupsakkaa.

Lappeen työvoimatoimisto palauttaa J.Savolainen nimisen työleiriläisen syystä, ettei halua olla enää työssä ja on maatuskaa ikävä.

Lappeenrannassa 23 päivänä maaliskuuta 1942.

Lappeen työvoimalautakunnan puolesta: ...

Ilman aitauksia

Leirin rajojen sisällä pysyminen on perustunut leiriläisille annettujen ohjeitten noudattamiseen, koskapa aitauksia ei ollut. Leirin vartioiminen päiväsaikaan lopetettiin.

Miehikkälän leiri on ollut järjestyksenpidon kannalta ongelmaton eikä - keskitysleiri nimityksestä huolimatta - sotilaallista kuria ole tarvittu. Myös Itä-Karjalassa siviilileirit olivat aitaamattomia tai huonosti aidattuja vuoden 1943 pilkkukuume-epidemiaan saakka.

Miehikkälän keskitysleirin kylille.

Koska edelleen sattuu tapauksia, että leiriläiset eivät noudata leirin järjestyssääntöjä, on kaikkien leirikylien järjestyksen ja kurin valvojien huolehdittava tehtävistään entistä tarmokkaammin. Aikaisemmin annetut vartiomiesohjeet ja muut k.o. määräykset on palautettava mieleen ja niitä on tinkimättä noudatettava.

Metsissä vapaasti kuljeskeleminen kielletään leiriläisiltä, koska ne siten voisivat poimia marjat keskenkypsyminen, sekä samalla saattaisivat karkailla.

Leirikylän alueen raja merkittävä. Esim. pystyyn asennetun kepin päähän kiinnitetään lauta.

Uunien lämmittäminen kielletään päiväsaikaan. Vain illalla voidaan antaa oikeus veden keittämiseen esim. klo 18.00-20.00. [käsky annettu kesäkuun lopulla]

Lehmien takavarikointi

Kotijoukkojen esikunta määräsi aluksi, että leirillä oli oltava 12 lehmää sataa alle 1 vuotiasta lasta kohden, mutta kun maatalousministeriö epäsi karjan tuonnin vallatulta alueelta, leirin karja hankittiin Suomen puolelta.

Leirin päällikkö on ryhtynyt tutkimaan, onko siviiliin siirtyneeltä entiseltä vangilta takavarikoitu lehmiä, vaikka ei ollutkaan saanut rouva Selesnikovalta virallista korvausanomusta.

Koskee: lehmien korvausta.

Rouva Maria Selesnikova, Pukkila.

Miehikkälän keskitysleiri tiedustaa onko Teillä ollut lehmiä joutuessanne suomalaisten haltuun, jos olette luovuttanut ne suomalaisille viranomaisille pyydämme Teiltä hyväntahtoisesti ilmoittamaan siitä meille. Samalla on mainittava lehmien tuntomerkit ja nimet hyvin tarkasti ja mainittava millä paikkakunnalla ja milloin luovutus on tapahtunut.

Keskitysleirin päällikkö: Luutnantti Väinö Laurimo.

Jüri Leppikin yksilöity korvausvaatimus

Karjansa menettänyt Jüri Leppik on lähestynyt Suomen viranomaisia varsin yksityiskohtaisella ja dokumentein perustellulla korvausanomuksella.

Koskee: keskitysleiriläisen Jüri Leppikin korvausanomusta.
Kotijoukkojen esikunnan Hall. 1.

Anon Kotijoukkojen Esikunnan kautta Suomen valtiolta korvausta seuraavista kotieläimistä:

2 lehmää (4 ja 6 vuotias) arvo Venäjän rahassa 4000 ja 5000 ruplaa = 9000 ruplaa.
1 lammas (2 1/2 vuotias) paino 30-35 kg. arvo n. 500 ruplaa
160 kg. sianlihaa arvo 50 ruplaa kilo = 8000 ruplaa
20 vanhempaa kanaa a 20 ruplaa = 400 ruplaa
40 nuorempaa kanaa a 10 ruplaa = 400 ruplaa
1 ankka = 20 ruplaa

K.o. eläimet takavarikoivat suomalaiset sotilasviranomaiset Raivolassa 3 p:nä lokakuuta 1941 meidän siirtomme johdosta Miehikkälän keskitysleirille.

Keskitysleiriläinen Jüri Leppik.

Vapaaehtoinen Saksaan

Syksyyn 1942 mennessä 16.000 vankia oli ilmoittautunut vapaaehtoisiksi yhteistyöhön joko Suomen tai Saksan viranomaisten kanssa.^[19] Suomi ja Saksa vaihtoivatkin reilut 2.000 sotavankia "päittäin". Molempia osapuolia kiinnostivat ensisijaisesti etniset sukulaiset, Saksaa Volgan ja Ukrainan saksalaiset, suomalaisia suomenheimoiset. Tämän lisäksi Saksan ulkomaantiedustelu Abwehr halusi yhteistyöhön halukkaita vankeja kertomaan puna-armeijan toiminnasta (ks. vankien vaihdosta).

Kotijoukkojen Esikunta Järj. 1b.

Oheisena lähetän työleiriläisen Ludvig Romaantjukin anomuksen, missä Romantjuk pyytää vapautusta työleiristä sekä poliittista turvapaikkaoikeutta Suomessa tai lähettämistään Saksaan ja sieltä edelleen kotiseudulleen. Leirin tuntemus Romantjukista on hyvä: on työteliäs ja siisti, suorittanut kaikki hänelle annetut tehtävät erittäin tunnollisesti; vaikuttaa luotettavalta ja on asianomaisessa leirikylässä erittäin pidetty. Henkilötiedot:

Täydellinen nimi: Ludvig Lorentsovizsch Romantjuk.
Synt.aika ja paikka: 19/8 1895 Koslitze.
Ammatti ja erikoiskoulutus: Agronoomi.
Kotipaikka: Lvow.
Kansallisuus: puolalainen.
Lähin omainen ja hänen olinpaikkansa: Vaimo Stefania Romantjuk, Lvow Puola.
Työkyky hyvä.
Koska ja mistä muuttanut luovutetulle alueelle: Harkov'ista Pitkärantaan 2/5-40. Missä asunut luovutetulla alueella Pitkärannassa.

Anomuksen tiivistelmä

Herra Vortmann on ollut halukas menemään nimenomaan Saksaan. Suomi on ollut Vortmannille toissijainen paikka. Nimen perusteella henkilöllä on saattanut olla saksalainen tausta.

Ilmoitus vapaaehtoisesti vangiksi jääneeltä Georgij Karlovitsch Vortmannilta.

Jäädessäni vapaaehtoisesti vangiksi Suomeen saan ilmoittaa täyden myöntymykseni matkustaakseni Saksaan, ehdolla, että vanhuuteni tulee turvatuksi. Koska minä olen 68 vuotias, en enää voi työskennellä oamlla alallani. Vuodesta 1936 olin insinöörinä kevyellä alalla Venäjällä. Minä en mitään kadota ja missä viimeiset päiväni vietän on minulle yhdentekevää.

16/IX 1942 Georgi Wortman
Käännöksen vakuudeksi 17.9.42 Tulkki Hilja Väisänen

Anomus värikkäällä kielellä

Vortmannin anomuksen teksti on voimakasilmeistä muistuttaen kovasti edesmenneen Neuvostoliiton sekä nykyvenäjän poliitikkojen kielenkäyttöä.

Suomen armeijan ylipäällikölle Kenraali-Sotamarsalkka herra Mannerheimille.

Herra Pohjoisen sanan herra toimittajalle.

Sota vankileirin herra päällikölle.

Herra päällikölle leirikylä n:o 2.

Anomus. vangilta kylä n:o 2, Naumkin, Laverentilta.

Jo toista vuotta jatkuu sota, johon syypäät veriset bandiitti-bolscheviikit, päämiehinä Stalin ja Molotov. Suomen hallituksen puolesta, kuin myöskin henkilökohtaisesti teidän puolestanne Herra sotamarsalkka Mannerheim oli esitetty kaikki välttämättömät toimenpiteet taivuttaa rikollinen bolscheviikkijohto alkamaan rauhanneuvottelut sodan lopettamiseksi. Ottamatta tätä huomioon, juutalais-epäsikiöinen bolscheviikkijohto jatkaa veristä sotaa. Vielä nytkin, nähdessään edessään tulevan perikatonsa, jatkaa yhä heittämällä rintamalle satoja tuhansia, ei ainoastaan työläis ja talonpoikaisnuorisoa, vaan myös naisia ja ukkoja, ja sitten ajaa suuttumuksensa johtajiin.

Jo toista vuotta vankeudessa oltuani olen tullut välinpitämättömäksi kaikille tempuille Stalinin jatkuvassa mädänneessä ja rikollisessa johdossa ja meille vangeille on selvinnyt koko valhe ja koiramainen haukunta bolscheviikkien johdossa, jatkua tämä ehdottomasti ei saa. Omalta kohdaltani pyydän teitä Herra Kenraali Sotamarsalkka, osoittaakseni suomen hallitukselle, sen kansalle omalta osaltani mahdollista hyötyä, luetteloimaan minut vapaa-ehtoisena sotilaana suomen armeijan riveihin, jossa saan mahdollisuuden oppia kunnolliseksi Suomen armeijan sotilaaksi taisteluun bolscheviikki tartuntaa vastaan. Kaikkien sotavankien pyydän seuraamaan esimerrkiäni. Tämän anomuksen pyydän esiin tuomaan "Pohjoisen sanan" palstoilla ja jos mahdollista, esittämään se myös radiossa.

Jos syystä tai toisesta pyyntöäni ei voida toteuttaa, niin hartaammin pyydän, antakaa minun päästä vaikka mihin työhön tahansa rakennuksille linnoitus puolustuksen palvelukseen, auttaakseni Suomen hallitusta sen kaukaiseen kukoistukseen. vanki Naumkin, Lavrenti.

Kylä n:o 2. synt. 1897.
9.8.1942

Vaatteista oli pula

Sodan aikana ruuan lisäksi myös tavaroista oli pula. Tämän päivän suomalaisten on vaikea ymmärtää tuon ajan puutetta, joka oli läsnä kaikkialla ja koski niin vankeja kuin suomalaisiakin.

Säännöstelyn alaista tavaraa (vaatteita, ruokaa, saippuaa...) sai ostaa, jos

a) oli ostokortti tai muu lupa,
b) oli rahaa
c) kaupassa oli tavaraa, eikä
d) omistanut ko tavaraa yli sallitun määrän.

Tässä nimenomaisessa tapauksessa vaatteita hankkiva Tuomas Kotonen on kuulunut keskimääräistä varakkaampiin, koskapa on nimestä päätellen ollut puutavaraliikkeen toinen omistaja. Hän myös omistanut puhelinlaitteen aikana, jolloin Suomessa oli alle 200.000 laitetta. Vaan "päällyspalttoon" ostamiseen hänelläkin on täytynyt olla lupa!

NURMELA & KOTONEN O.Y.
SEKATAVARA- JA PUUTAVARALIIKE
SIMOLA Puhelin N:o 5

Miehikkälän vankileiri, Taavetti, Muurola.

Työssäni on kaksi leiriltänne otettua venäläistä: Liisa Ivanova, joka on jo ollut pitemmän aikaa, ja nuori poika Antrejev Nikolai Ivanovits, joka tähän saakka on ollut Heikki Kohon nimissä täällä, mutta kuukausi takaisin päin siirtynyt minun työhöni. Nämä molemmat tarvitsisivat vaatteita ja jalkineita. Olisin niitä jo itsekin hankkinut omalla kustannuksellani, vaan en saanut minkäänlaisia tarvittavia ostolupia niiden hankkimiseen. Käännyn sen vuoksi puoleenne, jos ehkä sieltä käsin voitaisi hyvänt. auttaa.

Liisa Ivanova tarvitsisi välttämättä päällyspalttoon ja hyvä olisi, jos hänelle voisi saada myös jonkinlaiset jalkineet. Hän on suuri kokoinen nainen, jalkineen numero 39-40.

Pojalla olisi suuremmat tarpeet. Hän tarvisi jonkinlaiset varsijalkineet, vaikkapa huopaset, jos muita ei saisi, villapaidan, työpuseron ja aluspaidan. Pojan jalkineen numero 40-41 ja puvun numero 48-50. Jos nämä voitaisiin sieltä hänelle toimittaa, niin hyvä olisi. Jos ei, niin eikö sieltä käsin voisi saada jonkinlaisia ostolupia mainituille tavaroille, niin koittaisin itse heille niitä hommata.

Jään odottamaan lähetystänne kiireellisesti tai arv. ilmoitustanne ostoluvista.

Kunnioittavasti Tuomas Kotonen. Osoite: Simola.

Suhtautuminen vähemmistöihin

Suomalaisia pidetään usein vähemmistövastaisina ja ulkomaalaisvastaisina etenkin sotia edeltävänä aikana. Päinvastaisen näkökulman asiaan antaa toisen maailmansodan alla valmistunut John Simpsonin tutkimus, joka kertoo mm Suomen valtion suhtautumisesta pakolaisiin. "The Refugee Problem" s374:

"The generosity with which they have been treated is more remarkable in view of the fact that the past history on Finland,..."

Pienet uskonnolliset ja kansalliset yhteisöt toimivat aktiivisti "omikseen" mieltämiensä sotavankien ja siviili-internoitujen hyväksi jatkosodan aikana, vaikka nämä olivatkin vihollismaan kansalaisia. Suomen viranomaiset suhtautuivat tällaiseen toimintaan myönteisesti.

Miehikkälän leirillä olleista islaminuskoisista valtaosa, noin 90, siirtyi sodan aikana Järvenpäähän reilut 400 henkeä käsittäneen Muhamettilaisen seurakunnan hoteisiin.^[20]

Suomen juutalaiset puolestaan avustivat maassa olleita juutalaisia sotavankeja, myös Miehikkälässä. Muualla maassa olleista Keski-Euroopan juutalaispakolaisista puolestaan satakunta sai Suomen kansalaisuuden jatkosodan aikana.

Sotilasvala eri uskontokuntien jäseniltä

Kaikille vankileireille on sodan alkamisen jälkeen lähetetty käsky sotilasvalan ottamisesta henkilökunnalta. Käskyssä huomioidaan eri uskontokunnat yksityiskohtaisesti ja myös vieraiden maiden kansalaiset.

Kaikilta sotavankileireissä palvelevilta (myös virkailijoilta ja tulkeilta), jotka eivät aikaisemmin ole vannoneet sotilasvalaa tai antaneet vastaavaa juhlallista vakuutusta, on vala tai vakuutus otettava. Tämä koskee myös n.s. Nansen-passilaisia (s.o. henkilöitä, jotka eivät ole minkään maan kansalaisia) sekä vieraan maan kansalaisia. Yleensä vannotaan sotilasvala 16.10.1918 annetulla asetuksella vahvistetun kaavan mukaisesti. Jos asianomainen ilmoittaa kuuluvansa uskontokuntaan, jonka oppi kieltää valaa tekemästä ja ilmoitus havaitaan paikkansa pitäväksi tai jos hän ei kuulu mihinkään uskontokuntaan eikä sen vuoksi tahdo valaa vannoa, on hänen annettava juhlallinen vakuutus, joka eroaa sotilasvalasta vain siinä, että valakaavan alussa olevat sanat "lupaan ja vannon Kaikkivaltiaan, Kaikkitietävän Jumalan kautta" vaihdetaan sanoihin "vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta" ja valakaavan lopusta jätetään pois sanat "niin totta kuin Jumala minua auttakoon ruumiin ja hengen puolesta". Mooseksenuskolainen voidaan vannottaa "Jumalan ja hänen pyhän lakinsa kautta". Ei-kristillisiin uskontokuntiin kuuluvilta, esim. muhamettilaisilta on otettava juhlallinen vakuutus.

Käskystä: Järj.ja Kom.Osaston päällikkö Eversti merk. L. Tiainen

Juutalaisten juhlapäivät

Ennen jatkosodan alkua, 28.4.1941, päämaja antoi määräyksen juutalaisten juhlapäivien huomioimisesta. Suomen sodan ajan armeijassa oli suuruusluokkaa 200 juutalaista uskontoa tunnustavaa sotilasta, joten kyseessä on ollut todella pieni vähemmistö puolen miljoonan miehen armeijassa. Oheiset tiedot vuonna 1942 annetusta käskystä.

Mooseksen uskolaisten juhlapyhäpäivät.

Tiedotetaan, että mooseksen uskolaiset viettävät kuluvan vuoden aikana allamainitut juhlapyhät:

Pääsiäinen (Pesach) 2.-3.4.
Helluntai (Schewuot) 12.-13.5.
Uudenvuodenpäivät (Rosch Haschana) 12.-13.8.
Sovintopäivä (Jom Kippur) 21.9.
Lehtimajajuhla (Sukkot) 26.-27.9.
Lehtimajajuhla (Sukkot) 3.-4.10.

Mikäli lomia näihin aikoihin heille myönnetään kehoitetaan e.m. pyhäpäiviä huomioimaan.

Juutalaisen seurakunnan avustustoiminta

Avustuslähetyksen perillemeno on haluttu varmistaa yksityiskohtaisella palautteella.

S.P.R:n Sv. toimisto ilmoittaa lähettäneensä pikatavarana raht.kirj. 4185, pvm:llä 17.8.43 yhden paketin os. Miehikkälän Keskitysleiri, Taavetti, Muurola (Sv.Au-12470, Bezobrazova, Valentina). Paketti on tarkoitettu yllä mainitulle sv:lle ja on Juutalaisen Seurakunnan Helsingissä lähettämä. Paketti sisältää

1 pak Askorbinia
1 purkki sinkkisalvaa
2 ask. tulitikkuja
1 kpl. "polo" paita
2 kpl pyyheliinoja
2 kpl lasten kolttuja

Lasten koltut ovat tehdyt Sv. toimistossa Juutalaisen Seurakunnan lahjoittamasta kankaasta. Pyydetään sv:in venäjänkielistä kuittausta kahtena kappaleena luettelon muodossa. samalla pyydetään sv:in kirjoittamaan kiitoskirje Helsingin Juutalaiselle Seurakunnalle ja lähettämään se Sv.toimiston välityksellä.

Merk. S.P.R:n Sv. toimiston päällikkö Eversti Askolin-Ingelberg

Kiitoskirje avustuslähetyksestä

Lahjanantajan toiveitten mukaan lahjoitus on kuitattu saapuneeksi.

Helsingin juutalainen seurakunta, Helsinki, Malminkatu 26.

Keskitysleiri lähettää oheisena leiriläisten Antonina Fadejevan ja Valentina Bezebrazovan kiitoskirjeet Suomen Punaisen Ristin kautta lähettämistänne paketeista.

Keskitysleirin päällikkö: Kapteeni V. Haaja.

Islaminuskoiset

Valtaosan islaminuskoisista siirryttyä Miehikkälästä Järvenpäähän luvattiin viimeisille leirillä olleille vaatelahjoitus, mistä O. Alajeff on saanut kiitoskirjeen jo etukäteen.

Herra O. Alajeff. Helsinki.

Kiittäen etukäteen leirin muhamettilaisille lupaamistanne vaatelahjoista. Lähetän tämän litteran, mikä tarvitaan lähetyksessä.

Samalla haluan ilmoittaa, että meillä, Miehikkälän Työleirillä on vielä seuraavat muhamettilaiset, jotka asuvat toisissa kylissä:
Prokofjeff, Anna (krist) 36 v, Prokofjeff, Ravilja 11 v, Prokofjeff, Raval 3 v, Gabidulin, Sax 22 v, Gabidulin, Faisa 22 v, Gabidulin, Rail 3 v, Gabidulin, Faisa 6 v, Scharafidina, Asja 19 v

Turkkilaisia siirtolaisia

Avoin valtakirja antoi oikeuden noutaa leiriltä ihmisiä. Määrää ei nimetä, joten valtakirjan perusteella Hasan ja Safiulla saattoivat valita haluamansa määrän. Viranomaisten kannalta mahdollisimman suuri määrä oli varmaankin toivottavaa, sillä ikärakenteensa vuoksi leirillä oli runsaasti huollon varassa eläviä.

Toinen mielenkiintoinen havainto on maininta "turkkilaisista siirtolaisista". Kyseiset ihmisethän olivat asuneet Karjalan Kannaksella, joskin siirretty sinne - vapaaehtoisesti tai pakolla - neuvostoviranomaisten toimesta. Kotijoukkojen esikunta on pitänyt heitä siirtolaisina kuten inkeriläisiäkin.

Valtakirja

Kauppiaat J. Hasan ja A. Safiulla oikeutetaan noutamaan turkkilaisia siirtolaisia Miehikkälän työleiriltä 22.3.42.

Käskystä: Järj.1b:n toimistopäällikkö: Kapteeni Eljas Erkko

Islaminuskoisten juhlapäivä

Islaminuskoisten juhla huomioitiin samoin kuin juutalaistenkin juhlat. Islaminuskoisia sotilaita on tuolloin ollut palveluksessa suuruusluokkaa 150 henkeä eli hyvin pieni vähemmistö 500.000 miehen armeijasta. Käsky on alkuaan ollut Päämajasta lähtöisin ja tullut Miehikkälään Kotijoukkojen esikunnan kautta. Se on siten ollut tarkoitettu sekä Suomen armeijan sotilaita että siviilivankeja koskevaksi.

PÄÄMAJA, Komento-osasto, 12.12.1941

Islaminuskoiset viettävät juhlapyhää 28.12.41-1.1.42, mikä ajankohta kehoitetaan huomioimaan heille mahdollisesti lomia myönnettäessä.

Käskystä: Komento-osaston päällikkö Eversti merk. E.SACHAUMAN.

Inkeriläiset ympäri maata

Miehikkälän leiri "tyhjennettiin" inkeriläisistä varsin tehokkaasti.

12.2.43
Kansanedustaja Matti Heikkilä, Eduskunta.

Viitaten t.k.5 p:ttyyn kirjeeseenne, ilmoitan, että inkeriläisiä miehiä ei ole saatavissa eikä myöskään naisia, sillä kaikki työkykyiset inkeriläiset ovat saaneet työ- ja oleskeluluvan Suomessa.

Keskitysleirin päällikkö: Kapteeni Haaja.

Runsaasti ikäihmisiä

Kaksi luetteloa inkeriläisistä. Huomattavan moni on syntynyt 1800-luvulla.

Suomeen sijoitettuja:
Ammalainen Aapro ja Mari; Porvoo, Haltsonen Katri, Eero ja Leo; Hollola, Ivanova Ida; Orimattila, Ivanova Valdemar, Edla ja Jenny; Hollola, Joronen, Katriina; Porvoo, Jääskeläinen, Helena; Porvoo, Kalnatsa Anna ja Katri; Heinola, Lankinen Maria; Porvoo, Pöntinen Helena; Perniö, Sergejeva Nikolai ja Valpuri; Heinola, Sumikko Matleena; Porvoo, Tolppa Kristiina; Pyhtää, Vorho Kristiina; Porvoo, Lahtinen Juho; Mäntsälä, Seppänen Edward; Hollola

Sijoitusehdotus:
Kuutti, Helena; Orimattila, Lankinen, Anna-Maria; Orimattila, Tikkanen, Kristiina; Kärkölä, Vatanen Helena, Mikko, Helena, Lempi, Armas, Ilmari ja Johannes; Orimattila, Puuttinen Katri, Niina, Maila Kaarina, Irja Inkeri ja Arvi, Putjin Semjam; Orimattila, Gunerus Anna, Lempi ja Raili; Liminka, Ganbunov Akelsander; Liminka

Inkerin Liitto

Inkerin Liito toimi "omiensa hyväksi" kuten juutalaisten ja muhamettilaistenkin yhteisöt. Hädän hetkellä valtiolliset rajat samanaikaisesti sekä voimistuvat, että madaltuvat. Ja vihollismaan kansalaisille saatettiin lähettää Suomen armeijan välityksellä "lämpimiä heimoterveisiä".

INKERIN LIITTO

Helsingin inkeriläiset lotat ovat keränneet Miehikkälän työleirillä olevia inkeriläisiä varten melkoisen määrän vaatetavaraa ja lähettävät se tänään sinne leirille. He voisivat toimittaa samanlaista apua vielä suuremmassakin määrässä, jos leirin inkeriläiset naiset ottaisivat korjattavakseen armeijan vaatteita. Inkerin Liitto pyytää, että Herra Luutnantti myötävaikuttaisi asiaan niin, että tämä molemminpuolinen avustustoiminta pääsisi hyvään vauhtiin ja tuottaisi toivottuja tuloksia.

Yhteistoiminnasta voisi lähemmin sopia lotta Laineen kanssa, os: H:ki, Pengerk. 11 B 54, puh. 73729.

Välittäkää Inkerin liiton lämpimät heimoterveiset siellä oleville inkeriläisille.

Tervehtien: Inkerin Liitto r.y.

Inkerin siirtoväen väestökortti

Inkeriläisiä varten on painettu omat kortit, jotka poikkeavat niin sotavankikorteista kuin keskitysleirissä olevan henkilökortista.

Kirkonkirjoihin merkitseminen

Inkeriläisiä on merkitty kirkonkirjoihin mikä viittaa pysyvään oleskeluun Suomessa. Kansalaisoikeuksien vaatima 5 vuoden määräaika ei kuitenkaan ollut ehtinyt heidän kohdallaan toteutua. Inkeriläispakolaisista haluttiin innokkaasti tehdä Suomen kansalaisia. Omalla tavallaan tämä toteutui puoli vuosisataa myöhemmin Mauno Koiviston presidenttiaikana.

Miehikkälän keskitysleirin herra Päällikölle.

Kirkonkirjoihin merkitsemistä varten pyytää valtion pakolaisavustuskeskus apuanne niitten inkeriläisten osoitteiden saamiseksi, jotka ovat poistuneet keskitysleiriltä ja joiden osoitteet luultavasti ovat keskitysleirin kirjoissa.

VALTION PAKOLAISAVUSTUSKESKUKSEN KANSLIAN puolesta:
N. Mäkilaurila

Virolaiset

Miehikkälässä olleet virolaiset haluttiin sijoittaa eri puolille maata samoin kuin inkeriläisetkin, leirin lääkärinä toiminutta Alfred Kunzia lukuun ottamatta. Vaihtoehtona tälle olisi tietenkin ollut paluu omalle kotiseudulleen Viroon, joka tuolloin oli saksalaisten miehittämänä.

Miehikkälän keskitysleirissä olevien eestiläisten sijoitusehdotus.

Andreisson, Validimir; Säräisniemi, Kansi, Oskar, Helena, Viktor ja Julia; Jyväskylä, Kunz, Alfred; Miehikkälä, Leppik, Juri; Perniö, Leppik, Paulina ja Nelli; Karjalohja, Osorow, Valeri; Perniö, Parkvark, Aleksander, Matta ja Linda; Perniö, Uudras, Lena, Elfrida, Igor ja Nikolai; Säräisniemi

Haluttua työvoimaa

Nimeltä mainittuja sotavankeja pyydettiin työvoimaksi keväästä 1942 alkaen. Toisista asiakirjoista ilmenee, että suomenheimoisten vankien asemesta viljelijät pitivät muihin Neuvostoliiton vähemmistökansallisuuksiin kuuluvia parempina työntekijöinä.

Näissä anomuksissa mielenkiintoista on niiden kielellisen ilmaisun kirjo, kansanmiehen epäröivästä tyylistä sujuvaan ilmaisuun. Ilmiasu vaihtelee ruutupaperille käsin kirjoitetuista kirjeistä kirjoituskoneella tehtyihin "virallisluontoisiin" anomuksiin.

Mordvalainen Vasili Vidjanskin

Viljelijä Rauniolla on ollut hyviä kokemuksia syksyllä 1941 sotavanki Vidjanskinista koskapa halusi saman vangin työmiehekseen keväällä 1942.

Miehikkälän keskitysleiri, Muurola.

Jättäessäni tänään 2.7.42 ottamani keskitysleiriläisen Malinovskij, Herasimin takaisin leiriin, oli minulta jäänyt työhönluovutussopimuksen kaksoiskappale kotia, jonka johdosta palautan sen oheisena.

Tiedoksenne ilmoitan, että allekirjoittaneelle tarkoitettu keskitysleiriläinen Romanov, Aleksander, joutuikin täällä samassa kylässä olevalle maanviljelijä Martti Rahkoselle, jonka työssä on edelleenkin.

Kun maataloustöihin haluavan ja pystyvän miestyövoiman saanti seudullamme on edelleenkin vaikeaa, pyydän saada sadonkorjuuseen ja kyntöön pystyvän mieshenkilön, ei kuitenkaan tänään palauttamaani. Viime syksynä oli minulla lyhyen ajan työssä mordvalainen Vasili Vidjanskin; tuntien hänen työhalunsa ja pystyväisyytensä, olisin kiitollinen, jos voisin saada hänet työntekijäkseni. Jonkunajan kuluttua saanen asiaa tiedustella puhelimitse.

Kunnioittaen Eino Raunio. Maanv. Virojoki. Puh.N:o 138.

Elsa Akkanen ja hänen pieni siskonsa

Viljelijät ovat lähettäneet anomuksia eri osoitteisiin, osa Helsinkiin, osa Miehikkälään. Ilmeisesti tiedottaminen vankityön mahdollisuuksista on ollut puutteellista.

Tässä kyseessä olevassa tapauksessa maanviljelijällä on ollut ennakkotieto vangista ja hänen perhesuhteestaan.

Hausjärvellä 22.5.1942

Kotijoukkojen esikunta, Sotavankitoimisto, Helsinki.

Haluamme ottaa Taavetissa Miehikkälän Työleirillä olevan Elsa Akkasen, s. 1921 meille työhön ja saisi hän tuoda pienen siskonsa Aino Akkasen, s. 1931 mukaansa. Jos tämä käy päinsä niin pyydän että olkaa hyvät ja lähettäkää heille passit.

Kunnioittaen J. Lepomäki, maanvilj. Hikiä.

Vangin siirto viljelijältä toiselle

Hyvällä miehellä on kysyntää. Kolmellatoista hehtaarillaan oman aikansa suurtilallinen V.Katina (90% viljelmistä oli tuolloin alle 10 ha) on pyytänyt toiselta viljelijältä vapautuvaa vankia omaksi työmiehekseen. Ilmeisesti Karloff on saanut maineen hyvänä työntekijänä, koskapa hänet on haluttu maatilalle marraskuussa, vaikka ankarin työvoiman tarve on keväällä ja syksyllä.

Savitaipale 8.11.-42.

Miehikkälän Työleiri, Taavetti.

Tiedustelen täten, voisinko saada tilalleni töihin työleiriin kuuluvan venäläisen Adam Karloffin, joka nykyisin on sijoitettu V.Kipinoisen tilalle Luumäen pitäjässä.

Tilani sijaitsee Savitaipaleen pit. Monolan kylässä, Taavetin asemalta 18 km, viljelty p.ala 13,0 ha. Sopimuskirjaa kirjoitettaessa voin esittää työvoimapäällikön todistuksen.

Kun V.Kipinoinen marraskuun lopussa aikoo palauttaa Karloffin työleirille, tiedustelen voisiko hänet siirtää suoraan meille, kun tilojen väliä on vain 4 km.

Kunnioittaen V.Katina Osoite: Taavetti, Välijoki

Sukulainen vankileirillä

Suomi oli ollut sadan vuoden ajan osa Venäjää ja kanssakäymistä yli rajan oli tapahtunut hyvin luontevasti. Eikä se täysin päättynyt Suomen itsenäistymiseenkään. Myös poliittisista syistä mentiin ennen sotaa rajan yli, joskus salateitse, joskus laillisesti. Sodasta huolimatta oma perhe on kaikille rakas.

Porissa 22/4 42.
Miehikkälän työleiri esikunta

Olen päättänyt kääntyä esikunnan puolee ja kysyä mitenkä voisi saata erään tytön vapaaksi siellä joka on Lempi Marja Kokkonen ja on inkeriläinen syntyisin valkeasaaren motorin kylästä ja on syntynyt 29/4 1921 v ja oleskelee Miehikkälän Työleirillä se on minun vaimoni siskon tytär.

Osoitteeni on Pori Ekin katu N 38. Oksanen Arett.

Byrokratian rattaissa

Antonina Jegorova on ollut yksi niistä yli 2.000 sotavangista, jotka Suomi ja Saksa vaihtoivat päittäin ja josta syntyi suuri kohu, vaikka asia oli julkaistu useissa tutkimuksissa. Pienen ihmisen joutuessa byrokratian vietäväksi, hän menettää kontrollin omaan elämäänsä, jopa vuosikausiksi.

Leiripäällikölle

Vangilta Antonina Jegorovalta. Minä vanki Antonina Jegorova, joka olen syntynyt 1924 ?? Karjalassa Kontupohjan kaupungissa, vanhempani ovat syntyneet Karjalassa ja minä lukeudun myös karjalaisiin, olen joutunut vangiksi Puolassa kesäkuussa 1941 Baranovitshin kaupungissa. Sitten minut vietiin Saksaan Köningsbergin leirille. Siellä olin 7 kuukautta ja odotin Suomeen lähettämistä ?? Suomen heimokansalaisena ja sieltä kotiin. 9 päivänä tammikuuta 1943 tulin Suomeen Danzigin kautta Hankoon. Sitten Hangosta Naarajärvelle karanteeniin. Karanteenissa olin 3 viikkoa, jolloin minut lähetettiin siviilivankileirille lähetettäväksi edelleen työhön vapauteen ja tähän asti olen odottanut vapauteen pääsyä. Vanhempia minulla ei ole. On veli, joka myöskin on Suomessa vapaana työssä ja isoäiti Kontupohjassa.

Pyyntöni on, ellei saa lähettää kotimaahan, niin pyydän jättämään minut Suomeen työhön johonkin tehtaaseen tai vapaana työskentelemään, sillä en ole sotavanki. Nykyistä ammattioppiani en vielä ole päättänyt. Harjoittelen sairaanhoitajattareksi. Pyydän, että anomustani ei hylätä.

13.3.1944. Jegorova Anna. Käännöksen vakuudeksi Tulkki Hilja Väisänen.

Kelvoton isäntä

Kansanhuolto halusi suojella naispuolista venäläisvankia huonoa elämää viettävältä koneasiamieheltä. Kieltämättä hieman humoristinen asiakirja, mutta kertoo, että viranomaiset katsoivat oma-aloitteisesti vankien perään.

SAVITAIPALEEN KANSANHUOLTOLAUTAKUNTA
Heinäkuun 16 pnä 1942
N:o 3423

Miehikkälän Työleirin Esikunta, Muurola.

Kun tietoomme on tullut, että koneasiamies Pitkonen, Savitaipaleen Kunttulan kylästä, on saanut Teiltä sotavanki Nadesda Bruchovetschkoja'n talousapulaisekseen ja kun mainittu Pitkonen on tunnettu huonosta elämästään emmekä pidä häntä muutenkaan sopivana sotavangin hallussapitäjänä, ilmoitamme asiasta mahdollisia toimenpiteitänne varten vangin uudelleen sijoittamiseksi.

Kansanhuollonjohtaja Taavetti Jukkara.

Työväen akatemia kaipaa kotiapulaista

Työväen akatemiaan kuulunut henkilö etsi kotiapulaista 4 lapsen perheeseensä.

TYÖVÄEN AKATEMIA
KAUNIAINEN

Arvoisa leiripäällikkö.

Haluaisin kohteliaimmin tiedustella onko mitään mahdollisuuksia saada leiriltä vapautettua rva Anna Maria Lankisen. Olemme käyneet neuvotteluja hänen kanssaan palveluspaikasta jonka hän olisi halukas vastaanottamaan. Asia on nimittäin niin että minulla on ollut vaikeuksia kotiapulaisten suhteen kun perheessämme on 4 alaikäistä lasta ja nykyinen vapaana oleva kotiapulainen ei ole halukas tulemaan näin suureen perheeseen. Eräs tuttavamme tri. Virtanen sai leiriltänne tytön ja he ovat olleet erittäin tyytyväisiä. Minulle on suositeltu mainittua Maria Lankista joten olisin erittäin tyytyväinen jos saisin hänet. Ellei siihen ole mahdollisuutta niin pyytäisin nopeasti vastausta voidakseni kääntyä muualle samassa asiakassa.

Osoitteemme on Kauniainen. Työväen akatemia. Kunnioittaen Aili Kilpeläinen.

Perheiden yhdistämisiä

Sotavangit etsivät tietoa perheistään

Punainen Risti oli keskeinen toimija omaisten etsimisessä, etenkin kun etsintä ulottui maan rajojen ulkopuolelle. Tämän lisäksi myös sotilasviranomaiset hoitivat samoja asioita omien organisaatioittensa puitteissa. Pääsääntöisesti oli kyse kirjeyhteyden aikaansaamisesta.

Venäläinen sotavanki etsii vaimoaan, joka miehen sotaan lähtiessä oli ollut raskaana.

Miehikkälän Työleirin Päällikölle.

Venäläinen sotavanki 0-640 Mjakushin, Pavel Ivanovitsh, tiedustelee äitiään, joka on suomalainen, nimittäin Irene o.s. Lindholm Tampereelta.

Samoin tiedustelee valkovenäläinen sotavanki 0-784 Morozov, Andrei Arhipovitsh, joka pakkorauhan jälkeen asui kolhoosissa "Pobeda" Impilahdella, vaimoaan ja lapsiaan, jotka jäivät Suomen puolelle. Vaimo Jevdokija Fjodorovna, o.s. Ivanova, synt. 1908. Lapset: poika Osip 13 v, poika Nikolai 6 v ja tytär Agrippina 10 v.

Työleirin päällikköä kehoitetaan ensi tilassa ilmoittamaan, säilytetäänkö mainittuja naishenkilöitä ja lapsia leirillänne.

Viranomaiset ovat löytäneet perheen

Sotavanki Morozovin perhe löytyi yhtä jäsentä suurempana.

Kotijoukkojenesikunta, Järj. 1b.

Liittymiskohtaan viitaten ilmoitamme, että sotavanki 0-640 Pavel Ivanovitsh Mjakushin äiti Irene o.s. Lindholm ei ole leirissä.

Sotavanki 0-784 Andrei Arhipovitsh Morozovin perhe on leirissä ja on hänen vaimonsa Evdokija 5.8.1941 synnyttänyt pojan nimeltään Viktor. Perheen täällä olevat jäsenet ovat:

Vaimo: Evdokija, 2. 3.2.1908. Lapset: Osip, s. 17.2.1928. Agrippina, s. 24.6.1930. Nikolai, s. 3.1.1934. Viktor, s. 5.8.1941.

Perhe saatettiin yhteen

Sotavankileirissä ollut sotilas siirrettiin siviilileirille perheensä luo. Miehikkälässä perheellä saattoi parhaimmillaan olla oma huone. Lisäksi leiri kokonaisuudessaan oli "siviilimäinen" ilman piikkilanka-aitoja ja vartiotorneja.

PASSITUS.

Sotavankileiri 12 passittaa sotavangin N:o 0-784 Andrei Morozov'in Miehikkälän Keskitysleirille.
Passituksen aihe: Kotij.E:n kirj. N:o 5885/Järj.1b/sal. 29.8.1942.
Saattovartiona mukana: alik. E.Hyvärinen, pistooli N:o 542288.
Sotavanki on muonitettu 1 vrk:n kuivalla muonalla alkaen 4.9.42 klo 00.00.
Saattovartion mukana seuraa mainitun sotavangin sv.-rintamakuulustelukortti ja Kotij.E:n sv.kortti.
Toisen passituksen kappaleista pyydämme kuitattuna palauttamaan saattomiehen mukana.
Sv.leiri 12:n adjutantti, Vänrikki E.Koskela.

Sotavangin sijoitus perheen lähelle 1/2

Siirto "kotiin". Osa sotavangeista oli peräisin vallatulta alueilta, ja jos omaiset olivat jääneet suomalaisjoukkojen puolelle, saattoivat perheenjäsenet jopa tavata toisiaan.

Liittymiskirjelmään viitaten ilmoitamme, että sinne lähetetty sv. Margaritov, Ivan on pidettävä Nurmoilan leirissä koska hänen perheensä on siellä lähikylässä. Kotij.E:n ilmoituksen mukaan on tarkoitus, että perhe saa käydä Margaritov'ia tervehtimässä.

Työleirin päällikkö: Kapteeni K.Soinio.

Vieläkin lähemmäs perhettä 2/2

Margaritovin matka jatkui lähes välittömästi edellisen siirron jälkeen. Käskyn perusteella ei tule selväksi, oliko hänen vaimonsa Alavoisten siviilileirillä, vai asuiko hän kyseisellä paikkakunnalla.

Miehikkälän työleiri.

Liittymiskirjelmään viitaten ilmoitetaan, että svanki Ivan Margaritov on siirretty Nurmoilasta Alavoisten keskitysleiriin, koska hänen vaimonsakin on siellä.

Käskystä: Hall.Os:n päällikkö vs. kapteeni Eero Kyläkallio.

Kiistakysymyksiä

Kirjoitus putkan seinässä 1/2

Sodan aikana suomalaisten kanssakäyminen sotavankien kanssa oli vankeusrangaistuksen uhalla kiellettyä ja sallittua ainoastaan työtehtävien hoitamiseksi. Juridisessa mielessä Miehikkälän siviili-internoidut olivat sotavankeja.

Luonnonlait ovat kuitenkin ihmisten säätämiä lakeja vahvempia, eikä sopivassa iässä olevien miesten ja naisten kanssakäymistä voi minkäänlaisilla lakipykälillä estää. Mielenkiinto vastakkaista sukupuolta kohtaan ohittaa viralliset pykälät.

Varsin huolettomanoloinen kirjoitus Olgalta, jonka hän oli tehnyt keskitysleirin arestikopin seinään.

Rändi, Olga 29 p:nä heinäkuuta 1942 istuu putkassa ajanvietosta suomalaisien poikien kanssa minun rakkaudesta heitä ja heidän minua.

Minua panivat tänne, missä minä istun oman määrän. No ei mitään: Venäjän tytöt jaksaa elää kaikenlaiset elämän kurit. He kaikki voivat kantaa ja tulla Venäjälle semmoisina minkälaisina olivatkin, että kasvattaminen suomalaisen moraalin mukaan ei heitä toisenlaisiksi tehnyt. Siellä voidaan vapaasti rakastaa ja viettää aikaa venäläisten poikien kanssa ja niiden takia eivät käy panemassa putkaan ja kuulustelemaan piiskan kanssa."

Vastakkainen näkökulma 2/2

Adjutantin kuivahko käsitys samaisesta asiasta. Vanki on tehnyt arestikopin seinään reiän puremalla, mikä viittaa johonkin vakavampaan kuin pelkästään "rakkausseikkailujuttuihin".

Oheisena lähettää Keskitysleiri jäljennöksen keskitysleiriläisen, Olga Pekkasen (Rändi) kirjoituksesta arestikopin seinään. Olga Pekkaselle on määrätty arestirangaistus jatkuvien töistä luvatta poistumisien takia. Pekkanen levittelee kylillä kaikenlaisia rakkausseikkailujuttuja henkilökunnan kanssa. Näitä ei ole saatu toteen näytettyä.

Arestikopissa on Pekkanen hampaillaan purrut kahteen seinään n. 5 x 5 cm suuruiset jäljet. Toinen on purtu aivan läpi, toinen melkein läpi. Oven pielessä hän on myös yrittänyt purra. Seinässä oleva reikä on aika veressä, samoin olivat hänen kasvonsa.

Keskitysleiri anoo Olga Pekkasen siirtoa sv.leirille.

Pakoyrityksiä

Pavel Aleksandrevitsch Bogdanov ei ilmeisestikään ole viihtynyt Miehikkälän leirissä, joten hänet siirrettiin Sotavankien Järjestelyleiri n:o 1:een kesällä 1942. Mainintoja karkaamistapauksista on tullut esille muutamia.

Bogdanov on keskitysleiriltä karannut kahdesti, toisen kerran arestihuoneen seinän läpi. Karkumatkalla pidätettynä hän taasen karkasi Savonlinnan poliisiputkan seinän läpi.

Palkanmaksu vangeille oli kiellettyä

Sotavangit olivat eräänlaisia reppufirman työntekijöitä. Tilaaja maksoi leirille saamastaan vankityövoimasta, ja leiri hoiti palkanmaksun vangeille. Tavallisten suomalaisten suhtautuminen vankeihin on kuitenkin ollut joustavaa, eikä viranomaisohjeita pikkutarkasti aina noudatettu. Osa vangeista oli maatiloilla rengin eikä vangin asemassa. Varsinkin iäkkäämpien viljelijöitten silmissä nuoret vangit ovat olleet omien lasten tai lastenlasten kaltaisia.

Maanviljelijä Matti Kälviäinen, Taavetti, Ihaksela.

Tietoomme on tullut, että Te maksatte palkkaa töissänne olevalle leiriläiselle.

Tällainen menettely, samoinkuin asiaankuulumattomien luvaton seurustelu, luvaton tupakan, elin- tai vaatetustarpeiden, rahan, y.m. antaminen sotavangeille on kielletty laillisen edesvastuun uhalla. Joka tätä kieltoa rikkoo, voidaan tuomita aina 6 kk. vankeusrangaistukseen (Asetus 13.5.42 n:o 397). Kiellämme ehdottomasti kaikenlaisen palkan maksun leiriläisille henkilökohtaisesti sillä moinen menettely myös aiheuttaa töissä olevien keskuudessa töistä kieltäytymisiä ja vaatimuksia palkan suhteen.

Huolehtikaa ainoastaan siitä, että leirille tuleva maksu on ajallaan tilitetty, eikä minkäänlaisia myöhästymisiä sen suhteen tapahdu.

Sotavankien rankaiseminen 1/2

Miehikkälän leiri on pyytänyt Vehkalahden paikallisviranomaisia selvittämään maanviljelijän väärinkäytöksiä vankeja kohtaan. Ilmeisesti leirillä on herännyt epäilys myös siitä, että työvoimalautakunta olisi ollut välinpitämätön vankien kohtelua säätelevistä laeista.

Vehkalahden työvoimalautakunta, Hamina.

Viitaten oheisena olevaan kirjelmään, joka on saapunut mv. Eemil Perilän työssä olevilta keskitysleiriläisiltä, pyydämme että työvoimalautakunta suorittaa viipymättä tarkastuksen asianomaisen työnantajan luona saadakseen selville minkälaisia väärinkäytöksiä vankia kohtaan on tehty. Työnantajat eivät saa missäänmuodossa rangaista vankia, vaan on heidän tekemistään rikoksista ilmoitettava keskitysleirille, jonne vangit heti kutsutaan kuulusteluja varten. Huomautamme vielä, että päästyämme selville siitä, että työnantaja on rangaissut vankia tulemme nostamaan syytteen häntä vastaan, koska omavaltainen rankaiseminen on vastoin kansainvälisiä sääntöjä.

Uusi huomautus vankien kohtelusta 2/2

Vankien huono kohtelu on jatkunut. Vuotta myöhemmin viranomaiset ovat ottaneet yhteyttä suoraan maanviljelijään uhaten suorasukaisesti vankien poisottamisella.

Eemil Perilä, Pyhältö.

Miehikkälän keskitysleiri lähettää oheisena Teille kirjeen, jonka ovat lähettäneet leiriläiset Budenkov, Golubjev, Petrov ja Pimenov.

Keskitysleirillä on huomioitu työvoimalautakunnan ja leirin tarkastusten yhteydessä kuin myös niiden lukuisten valitusten perusteella joita leiriläiset ovat työssänne olo aikana lähettäneet, että suhtautumisenne leiriläisiin on ehdottomasti virheellinen. Esim. Bogdanov, Aleksander oli kertomustenne mukaan aivan mahdoton työssänne, sensijaan hänen työskentelynsä muualla maatyössä on ollut aivan esimerkillistä.

Ellei suhtautumisenne leiriläisiin muutu viimeistään kuukauden kuluessa, on keskitysleiri pakotettu enemmittä tutkimuksitta ottamaan leiriläiset pois työstänne.

Riitatapaus - näkökulma 1/3

Arkistoista löytyy joitain riitatapauksia. Erittäin mielenkiintoista on lukea samasta asiasta kolme itsellistä kuvausta. Tässä tapauksessa viranomaisprosessin on käynnistänyt täysin ulkopuolinen henkilö, joka ei tainnut olla kovin hyvä ystävä kälynsä kanssa.

Toisen käden tietoihin perustuva viranomaisten tiedustelu antaa tapahtumasta vakavan kuvan.

Rouva Irma Suojoki, Viipuri, Eines Oy.

Arv. kirjeenne johdosta "Jahvetille", jossa kerroitte rva Aino Kotilaisen Lappeenrannan "Orpolassa" lyöneen paksulla remmillä leiriltä siellä töissä olevaa sotavankia Nastalia Usatsovaa, pyydämme asian selvitykseksi seuraavia lisätietoja:

- milloin Aino Kotilainen löi Usatsovaa?

- missä kohdin vartaloa jäljet näkyvissä, vielä pari viikkoa lyönnin jälkeen?

- miksi Usatsova joutui valvomaan yhtämittaa 55 tuntia?

- oliko johtajatar tietoinen valvottamisesta?

- kenenkä käskystä sanottu lyöminen tapahtui

- mitä vaatteita rva Kotilainen repi Usatsovan päältä?

- mikä tehtävä Teillä on "Orpolassa"?

- mikä tehtävä rva Aino Kotilaisella?

- keitä voitte nimetä tapauksen todistajiksi?

- onko vankien kohtelu aina ollut samanlaista k.o. paikassa?

- mistä tiedätte k.o. vangin nykyisen osoitteen?

Ylläolevaan pyydämme pikaista vastausta asian selvittämiseksi.

Riitatapaus - näkökulma 2/3

Viranomaisen niin pyydettyä, on ilmoituksen tehnyt ulkopuolinen antanut lisäselvityksiä tapahtumasta. Tarina alkaa jo muuttua.

Arv. tiedustelunne johdosta tuon ilmi seuraavaa selitykseksi tiedusteluihinne:

1. Päivämäärää, milloin rva Kotilainen löi vankia, en tiedä tarkemmin kuin että se tapahtui edellisenä päivänä, kun Ussatsova siirtyi sitten pois Orpolasta.

2. Missä kohden arvet näkyivät, sitä en tiedä, ilmoitus on vain hänen omien kertomustensa perusteella.

3. Ussatsova oli lastenhoitajana ja oli työjärjestys sellainen.

4. Johtajatar oli varmasti tietoinen työpäivien pituudesta.

5. Uskon lyönnin tapahtuneen rva Kotilaisen omasta alotteesta. kun vanki ilmoitti, että ei jaksanut enään ryhtyä työhönsä ja pyrki takaisin vankileirille.

6. Kertoman mukaan repeytyi Ussatsovalta hänen päällyspukunsa.

7. En ole lainkaan Orpolassa missään tehtävissä, vaan olen sukulainen. Orpolan johtajatar on anoppini, rva Kotilainen kälyni, ja jouluna olin siis vain vierailulla mieheni seurassa.

8. Rouva Kotilainen avustaa lastenhoidossa, asuin samassa talossa.

9. Tapauksen todistajista en tiedä, mutta asiasta kertoi minulle Orpolan kasvatti Eila Ulmonen ja keittäjä, joka on myöskin sotavanki.

10. Vankien aikaisempaa kohtelua en tiedä.

11. Vangin nykyisen osoitteen sain "Orpolasta" Eila Uimoselta ja juuri siinä tarkoituksessa otin sen, saadakseni asiasta selvyyden.

Sainkin häneltä huonolla suomenkielellä kirjoitetun kirjeen, jossa neiti Ussatsova kertoi jo ennen kuulemani asiat.

Loppuhuomautuksena toivon saavani pysyä salassa, voidakseni välttää välien rikkoutumisen sukulaisiini.

Riitatapaus - näkökulma 3/3

Kolmantena asiakirjana vangin lyömisestä syytetyn henkilön kuvaus, joka antaa asiasta täysin päinvastaisen kuvan.

Jokainen valitkoon oman totuutensa!

Vastaukseksi kirjeeseenne v.k. 31 pv:ltä, koskeva keskitysleiriläisen Natalia Usatsovan valitusta:

I:ksi. Orpolan naapurissa oli aikanaan miessotavankeja töissä. Näiden luokse kiipesi valittaja yli lauta-aidan lupaa kysymättä, kun hänet haettiin sieltä pois, kieltäytyi hän tekemästä mitään työtä. Kielloista huolimatta huuti hän hysteeristä huutoa puolenpäivää, tahtoen leirille takaisin. Häneltä kysyttiin, josko hän on sairas ja tarjottiin vietäväksi lääkärin vastaanotolle, josta hän kieltäytyi.

Kun häntä ei voitu silloin juuri leirille lähteä tuomaan ja hän ei monista kielloista huolimatta lakannut huutamasta, löi allekirjoittanut omasta-aloitteestaan valittajaa ohuella nahkahihnakappaleella. Lyömistä ei kuitenkaan voi sanoa sanan merkityksessä lyömiseksi, paitsi sotavanki kanteluissaan.

II:ksi. Valittaja työskenteli Orpolassa 9-10 tuntia päivässä, ollen hänellä yksi arki- ja sunnuntai iltapäivä viikossa vapaata.

III:ksi. Johtajatar sai tiedon lyömisestä heti jälkeen tapahtuman, jolloin myös valittaja aloitti työskentelyn välittömästi entiseen tapaan.

IV:ksi. Valittaja repi itse leningin huutaessaan ja raivotessaan. Eikä leninki edes ollut ehytkään alunperin, eikä myöskään hänen käytössään, vaan puki hän sen päälleen lupaa kysymättä.

V:ksi. Ei, Orpolassa on ollut vaan kaksi vankia töissä, joista valittaja toinen, jäljellä oleva on tyytyväinen ja ahkera töissään, jota valittajasta ei voinut sanoa.

Orpolassa valittajan oloaikana oli useita pienokaisia sairaana, joista yksi m.m. kuoli. Tämän kuolemantapauksen yhteydessä uhitteli valittaja, ettei häneen koske yhtään, vaikka kaikki suomalaiset lapset kuolisivat.

Valittaja ei voi sanoa mitään kielellistä erehdystä syyksi, mistään asioista hänen kanssaan keskusteltaessa, koska Orpolan johtajatar ja allekirjoittanut puhuvat sujuvasti venäjän kieltä.

Leirielämää sivuten

Vaimo ei saa miestään kirjoittamaan

Suomalainen mies, ei se puhu eikä pussaa...

Pyydän kohteliaimmin kysyä onko teidän yksikössä palveluksessa Frans Lindberg niminen reservi sotamies. Olen hänen vaimonsa ja haluaisin häneltä palvelus todistuksen. Olen siitä hänelle kirjoittanut mutta hän ei ole sitä lähettänyt. Pyydän nyt siis että olisitten ystävällinen ja toimittaisitten sen minulle että voisin saada avustus rahat kunnasta. Kunnioittaen Saimi Lindberg. Osoite: Lauritsala. Hakali. [osa nykyistä Lappeenrantaa]

Sotavangeista sotilaita armeijaan - ilman lupaa

Suomalaisten - niin siviilien kuin sotilaidenkin - luottava suhtautuminen sotavankeihin tulee esiin useissa sodanaikaisissa asiakirjoissa ja henkilökohtaisissa muistelmissa. Päämajan puuttuminen palvelukseenottoon osoittaa, että kyse ei ole ollut yksittäistapauksista ja että ilmiö on ollut huolestuttava.

Sodanaikainen body-language, arkipäivän teot, kertovat todella luotettavasti siitä, mitä tavallinen suomalainen on vihollismaan kansalaisista ajatellut. Sodanaikaiset lehtikirjoitukset ja juhlapuheet ovat propagandavärityksensä vuoksi huono tietolähde, meidän aikamme skandaalijulkaisuista nyt puhumattakaan.

PÄÄMAJAN KÄSKYLEHTI N:o 11
1 § Sotavankien palvelus Suomen armeijassa

Päämaja on 19.12.41 huomauttanut että, sotavankien palvelukseenotto Suomen armeijaan on kielletty. Kun heitä joissain tapauksissa tästä huolimatta on otettu palvelukseen on tällaisten kunnolla palvelleitten sallittu jatkaa palvelustaan toistaiseksi. Sittemmin on sattunut tapauksia, että jonkun yksikön kotiuttamisen yhteydessä on myös siinä palvelleita sotavankeja ilman muuta laskettu kotiinsa Itä-Karjalassa tai Suomeen. Tällainen kielletään ankarasti. Milloin aikaisemmin palvelukseen otettu sotavanki on hyvin palvellut ja hänet jostakin syystä halutaan vapauttaa palveluksesta, on asiasta tehtävä esitys Päämajan Järjestelyosastolle.

Yllämainittu koskee kaikkia joukkoihimme otettuja vihollismaan kansalaisia.

Sotavanki siviiliin

Miehikkälän leiriltä "työnnettiin siviiliin" inkeriläisiä, virolaisia sekä muhamettilaisia, ja heidän mukanaan meni myös jotakin sotavankeja.

Inkeriläinen sotavanki Ivan Abramovitsh Lähtinen (tai Lahtinen), on otettu vangiksi 11.9.1941, siirretty kahden sotavankileirin kautta Miehikkälään 17.12.1942 ja sieltä edelleen siviiliin 16.7.1943.

Sotavankien vartioimisohje

Vangin työajaksi on määrätty 10 tuntia päivässä. Eräässä toisessa, elokuulle 1941 päivätyssä asiakirjassa sotavankityö on hinnoiteltu 8 tunnin työpäivän mukaan. Sunnuntai tai jokin toinen päivä oli määrätty lepopäiväksi.

Säännöt koskivat periaatteessa myös Miehikkälää, mutta Päämajan ohjeitten mukaisesti työvelvoitetta koskevia määräyksiä on siellä noudatettu todella joustavasti.

8. Sunnuntaipäivä on yleensä pidettävä lepopäivänä, mutta ellei se työn kiireellisyyden tai laadun tähden aina käy päinsä, on jokin muu päivä viikossa varattava lepopäiväksi.

Vankityöt on järjestettävä niin, että sotavankeja pidetään yleensä töissä 10 t päivässä ja joka tapauksessa yhtä kauan kuin siviilityövoimaa vastaavassa työssä.

15. Sotavangin on oltava ahkera ja huolellinen työssään sekä käyttäydyttävä siivosti. Jos sotavanki osoittaa kurittomuutta, uppiniskaisuutta, nurjamielisyyttä tai haluttomuutta työhön tahi muuten esiintyy sopimattomasti, on siitä niskoittelijan rankaisemista varten ilmoitettava sv.leirin päällikölle. Sotavankien rankaiseminen kuuluu yksinomaan sv.leirin päällystölle, joten työnantaja tai työnantajat eivät saa ruveta häntä omavaltaisesti kurittamaan.

Sotavankien kohtelu

Murhia ja väkivaltaisuuksia on rauhankin aikana. Sota-aikana asenteet ovat jyrkemmät ja omaisiaan sodassa menettäneillä on tunteet herkästi pinnassa. Sotavanki on avuttomuutensa vuoksi helppo kohde pikkuhitlereille ja rajanveto vankien lainmukaisen mutta ankaran, ja toisaalta lainvastaisen ja raa'an, kohtelun välillä on joskus veteen piirretty viiva.

Päämajan toimesta on useissa käskykirjelmissä pyritty karsimaan vankien kohtelusta molemmat ääripäät, niin helläkätisyydet kuin raakuudetkin.

Miehikkälän siviilileiri on "siviilimäisen" luonteensa ja aitojen puutteen vuoksi ollut jo lähtökohtaisesti ongelmaton. Niinpä Päämajan määräyksiä on ilmeisesti sovellettu tilanteen mukaan ilman suuria tunteita. Oheinen asiakirja on sotavankitarkastajan laatima koskien varsinaisia sotavankeja. Tämä ei koske suoranaisesti Miehikkälän tapahtumia, mutta kertoo Päämajan asenteesta sotavankeihin.

KOTIJOUKKOJEN ESIKUNTA 9.10.41
Tarkastuskäynneilläni...sivu 4

Eräissä vankileireissä on vangeilta kielletty erinäisten omistamiensa pikkuesineiden hallussapitäminen. Kansainvälisten säännöstöjen mukaan kuitenkin sotavankien hallintaan jäävät "kaikki henkilökohtaiseen käyttöön tarvittavat tavarat ja esineet lukuunottamatta aseita, hevosia, sotilasvarusteita ja sotilaspapereita", ja sv.-leirien ohjesäännöissä nimenomaan luetellaan, mitä esineitä sotavangit saavat pitää hallussaan.

On myöskin ollut tapauksia, että vartijat ja työnjohtajat ovat kurittaneet sotavankeja lyömällä heitä. Ensinnäkin sv.leirien ohjesäännöissä on selvästi sanottuna, kuka saa sotavankeja rangaista ja PM:n julkaisemassa kurinpitosäännössä luetellaan sallitut rangaistusmuodot. Pahoinpitely ei niihin kuulu eikä se ole kulttuurikansan arvon mukaista. Sotavankeja on pidettävä tiukassa kurissa eikä helläkätisyys ole paikallaan. Heihin on suhtauduttava tarpeellisella ankaruudella mutta inhimillisesti. On osattava erottaa ankaruus raakuudesta ja inhimillisyys helläkätisyydestä.

Rangaistavaa helläkätisyyttä on m.m., jos sivullisten sallitaan antautua sotavankien kanssa seurusteluun tai tarjota heille ruokaa, tupakkaa, makeisia j.n.e.

Kansallisuusjaottelu

Kansainvälisen Punaisen Ristin ohjeistuksessa edellytetään, että samaa kansallisuutta olevat vangit tulee pitää yhdessä, mikä vankien kannalta on tietenkin hyvä asia. Kansalaisuus ja vähemmistö­kansallisuus ovat merkitykseltään erilaisia.

Suomen armeijan hallussa olleet, kansallisiin vähemmistöihin kuuluneet sotavangit pidettiin pääsääntöisesti samoissa leireissä ilman erottelua. Nimellisiä poikkeuksia on ollut kaksi:

Talvisodan aikana oli todettu, että Neuvostoliiton vähemmistöihin kuuluvista kansallisuuksista löytyi helposti yhteistyöhön halukkaita sotavankeja. Jatkosodan aikana suomensukuisia sotavankeja varten perustettiin "käännytysleiri", jonka avulla heitä houkuteltiin liittymään Suomen armeijaan (heimosoturit).

Nimitys "juutalaisleiri" on lähdekirjallisuudessa yleinen. Kyseessä ei ollut erillinen leiri, vaan Järjestelyleiri 2:n "yksi nurkkaus", jonne koottiin 2/3 juutalaisista sotavangeista (ks. Juutalaiset sotavangit).

Siviilileireillä ihmisiä saatettiin pitää yhdessä heidän rauhanaikaisen asuinpaikkansa perusteella. Miehikkälän siviilileirillä Tverin karjalaiset ja muut Tveristä kotoisin olleet sijoitettiin samaan leirikylään numero IV.

Siviilien leirittäminen Toisen maailmansodan aikana oli sinällään normaalia. Yhdysvallat siirsi pitkälti yli 100.000 japanilaistaustaista amerikankansalaista internointileireille sodan alettua. Iso-Britannia puolestaan leiritti 20.000 juutalaispakolaista Irlannin merellä olevalle Man -saarelle. Vichyn Ranska aloitti ulkomaalaisten (valtaosa juutalaisia) leirittäminen ilman saksalaisten vaatimuksia. Suomessakin turvasäilöön otettiin muutama sata Suomen kansalaista. Perusteena usein ”turvallisuusuhka”, oli se sitten todellinen tai kuviteltu.