Antisemitismi-termiä käytetään joskus eräänlaisena yleissanana, jolla tarkoitetaan kaikenlaista juutalaisiin kohdistuvaa negatiivista suhtautumista. Tällainen kuitenkin hämärtää asioiden ymmärtämistä asettaessaan satunnaisen suunsoiton ja jopa taloudellisen kilpailun samaan kastiin holokaustin kanssa.
Tässä artikkelisarjassa "juutalaisvastaisuus" on yleistermi, "antisemitismi" on osa sitä ollen sisällöltään juutalaisvastaisuuden jyrkin ilmenemä. Analyyseissä on toki muistettava, että rajakohta on usein veteen piirretty viiva.
Antisemitismi, syrjintä ja huonot käytöstavat
Antisemitismi
Antisemitismi tarkoittaa
- juutalaisen pitämistä alempiarvoisena ihmisenä, sekä
- juutalaiselle aiheutuvan vahingon hyväksymistä tämän juutalaisuuden perusteella.
Tämän mukaisesti antisemitismi on asenne, eikä se edellytä tekoja. Tällaiseksi voidaan nimetä mm
väkivalta, sillä uhkaaminen, tai sen käytön suunnittelu
nöyryyttävä lainsäädäntö ja viranomaiskäytännöt
juutalaisvastaisuuden avoimet ilmaisut (kalstalaisten ja muun radikaalin oikeiston toiminta)
kansanperinne ja taide, joka esittää painotetusti juutalaiset kielteisessä valossa (Venetsian kauppias)
hädänalaisen ihmisen auttamatta jättäminen tämän juutalaisuuden vuoksi (pakolaiset Hitlerin vallan aikana)
Yritysmaailmassa normaali taloudellinen kilpailu sen sijaan ei ole antisemitismiä, vaikka kilpakumppanina olisikin juutalainen. Jokaisella kauppiaalla, myös kristityllä ja ateistilla - sekä juutalaisella - on oikeus kilpailla paikasta auringossa. Maahanmuuttokysymyksissä yleisesti esiintyvä huoli oman elinkeinon säilyvyydestä ei myöskään ole antisemitismiä, mikäli huoli on aitoa.
Syrjintä
Halu pitää etäisyyttä juutalaisiin heidän juutalaisuutensa vuoksi, mutta ilman vahingoittamisen tarkoitusta.
Tähän kategoriaan kuuluu juutalaisten karttaminen. Normaalioloissa maahantulon epääminen juutalaisuuden perusteella on syrjintää, mutta "Kristalliyön" ja muiden juutalaisvainojen ollessa yleisessä tiedossa, on juutalaisten maahantulon ehkäisy nimenomaan juutalaisuuden perusteella ollut antisemitismiä.
Juutalaisten kauppaliikkeiden välttäminen on syrjintää, välttämiseen yllyttäminen sen sijaan antisemitismiä ja välissä veteen piirretty viiva.
Myös juutalaiset harjoittivat syrjintää vastustaessaan avioliittoja ei-juutalaisten kanssa. Tammikuussa 1944 satakunta juutalaisäitiä otti yhteyttä Helsingin juutalaisen seurakunnan hallintoneuvostoon: "Äidit toivoivat myös, että seka-avioliittojen estämiseksi keksittäisiin jotain." (Taimi Torvinen, Kadimah. Suomen juutalaisten historia, s157)
Syrjinnällä on biologinen tausta, jota pienten lasten kohdalla kutsutaan vierastamiseksi. Kielteiseksi koettua syrjintää kutsutaan rasismiksi, josta on tullut inflaatiosta kärsivä muotisana. Avioliittomarkkinoilla ikään ja ulkonäköön pohjautuva syrjintä on yleisten eettisten normien perusteella hyväksyttävää.
Huonot käytöstavat
Huono käytös, jolla ei ole sen suurempaa tavoitetta.
Jutkuksi nimittely ja muu harkitsematon käytös, joka on satunnaista. Huomenna ei enää muisteta tai korkeintaan hävettää. Tähän kategoriaan kuuluvat myös koulukiusaamiset ja muut vastaavat.
Mainittakoon vielä, että olen elämäni aikana puuskahtanut useammin kuin kerran että "saatanan suomalainen", mutta se ei tarkoita, että olisin suomalaisvastainen.
Huonot käytöstavat eivät sinällään ole juutalaisvastaisuutta, mutta systemaattisesti harjoitettuna ne sitä ovat.
Valtiollisen poliisin asiakirjoissa esiintyy "jutkuiksi" nimittelyä, kuten myös muiden kansallisuuksien epäasiallista nimittelyä. Maskuliinisessa ympäristössä (poliisi, armeija ja yleensä "miesporukat") epäasiallinen kielenkäyttö on yleistä, niin sodan aikana kuin tänäkin päivänä. Valpo joutui toistuvasti tekemisiin nimenomaan tiettyjen juutalaispakolaisten kanssa, ei keskivertopakolaisten. Tällöin yksilöä tai pientä ryhmää kuvattiin suuremman ryhmän nimikkeellä, mikä on ammatillisesti erittäin virheellistä ohjatessaan stereotyyppiseen ajatteluun.
Virallinen määritelmä
Edellä esitetyt määritelmät ovat tämän artikkelin tekijältä. "Virallisena" voitaneen pitää (Eero Kuparinen, Antisemitismin musta kirja, s9):
"Feinin mukaan antisemitismi tarkoittaa juutalaisia kohtaan kollektiivisesti tunnettujen latenttien ja kestävien vihamielisten käsitysten rakennetta, joka ilmenee yksilöissä asenteina ja kulttuureissa myyttinä, ideologiana, kansanperinteenä ja kuvitteluna."
Juutalainen Valpon ja armeijan asiakirjoissa
Kansallisuus, rotu tai uskonto
Ennen toista maailmansotaa "rotutieteet" olivat yleisiä ns sivistyneissä länsimaissa ja muutkin kuin kansallissosialistit saattoivat pitää juutalaisuutta rotuna. Rotuajattelu ei ollut sidoksissa puoluekantaan ja myös Suomessa sitä harrastettiin sekä poliittisessa vasemmistossa että oikeistossa. Ihmisten määrittäminen juutalaiseksi hänen vanhempiensa tai isovanhempiensa juutalaisuuden perusteella kertoo ruotsalaisviranomaisten rodullisesta ajattelusta.
Sanalla juutalainen (myös mooseksenuskoinen ja mooseksenuskolainen) voidaan tarkoittaa kolmea eri asiaa:
kansallisuutta (yleinen juutalaisten itsensä keskuudessa),
uskontoa, tai
rotua.
Kansalaisuutensa menettäneet
Hitlerin Saksa mitätöi Itävallasta poistuneitten juutalaisten kansalaisuuden, joten heitä ei voinut kutsua itävaltalaisiksi eikä saksalaisiksi.
Suomalaisviranomaisten asiakirjoissa esiintyy heistä useita eri termejä, joten on ilmeistä, että 1930 ja -40 lukujen taitteessa yksittäiset virkamiehet ovat olleet ilman ohjeita ja tehneet henkilökohtaisia ratkaisuja lomakkeita täyttäessään. Asiakirjoissa on käytetty mm termejä:
juutalainen
entisen Itävallan kansalainen
kansalaisuudeton juutalainen
israeliitta
Sotavangit
Sotavankikortti; tässä tapauksessa vanki on ilmoittanut kansallisuudekseen "venäläinen". - Kuva Seppo Jyrkinen, vapaasti käytettävissä.
Juutalainen-termi tulee esiin myös sotavankien kohdalla. Vankileireille viedyt puna-armeijalaiset toimitettiin Suomen Punaisen Ristin edustajan puheille, joka täytti jokaisesta vangista 3 sotavankikorttia. Vangeilta kysyttiin omaistietojen lisäksi myös kansalaisuutta, jolloin osa on ilmoittanut olevansa juutalainen (tai venäläinen, mordvalainen, komi...), mikä on merkitty sotavankikorttiin kohtaan 6.
Stalinin Neuvostoliitossa sekä uskonnot että kansallisuudet pyrittiin hävittämään, joten voidaan olettaa, että osa juutalaista uskontoa tunnustaneista ei ole uskaltanut ilmoittaa itseään juutalaiseksi. Tätä tukee se seikka, että sotavangeista alle 1% ilmoitti olevansa juutalainen, kun Neuvostoliiton asukkaista heitä oli vajaat 2%. Tosin joukko-osastot perustettiin paikallisesti ja Neuvostoliiton voimakkain juutalaisalue oli Puolan seutuvilla.
Sana "juutalainen" alleviivattuna Valpon asiakirjassa
Valpon arkistosta löytyy nimiluettelo, jossa tietoja 19 henkilöstä. Otsikkona on "Ote Valtiollisen poliisin pidätettyjen luettelosta, ajalta 26/10 - 6/11 - 42." Tässä kaksisivuisessa asiakirjassa sana juutalainen on alleviivattu punaisella, joskaan kaikkia juutalaisia ei ole juutalaisiksi nimetty.
Sen lopussa on laatimispäivämäärä 22/10-47 mikä kertoo, että sekä asiakirja että alleviivaukset on tehty vasta sodan jälkeen punaisen Valpon toimesta.
Kyseessä ei ole asiakirjan kopio, vaan asiakirjasta tehty ote. Alkuperäisestä asiakirjasta ei ole tietoa; se on kadoksissa punaisen Valpon jäljiltä ja käyttötarkoitus tuntematon.
Sana "juutal." alleviivattu punaisella useissa kohdin. - Kuva Seppo Jyrkinen, vapaasti käytettävissä.
Asiakirja on laadittu vasta sodan jälkeen 1947. - Kuva Seppo Jyrkinen, vapaasti käytettävissä.